Suomen Lähetysseuran johtokunnan lausunto Kirkkohallitukselle 10.9.2009

Pyydetty lausunto Kirkon lähetystoimikunnan esityksestä kirkon lähetysstrategiaksi

Kirkon lähetystyön toimikunnan ehdotus Kirkon lähetysstrategiasta on jatkoa 1990-luvulla alkaneelle kirkon lähetystyön ja kansainvälisen diakonian sisältöä, toteutusta ja niiden keskinäistä suhdetta selvitelleelle kirkkohallituksen komiteatyölle. Nyt käsittelyssä oleva esitys pohjautuu teol.tri Jaakko Ripatin jatkoselvitystyön tuloksena syntyneelle asiakirjalle ’Lähetettynä kirkossa’ (2005).

Toimikunnan esityksistä käy ilmi, että työn tavoitteena on pidetty sellaista lähetystyön toteutuksen rakennetta, jonka seurakunnat ja kaikki kirkon lähetysjärjestöt voivat nykytilanteessa hyväksyä. Tästä johtuen ehdotus ei sisällä nykyistä tilannetta sanottavasti muuttavia tai tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuvaihtoehtoja.

Arvioidessaan ehdotusta Suomen Lähetysseura kiinnittää huomiota sen ansioihin, ongelmiin ja käytännön toteuttamismahdollisuuksiin.

Ehdotuksen ansiot

1. Rakennekeskustelun jatkamiselle edellytykset
   Ehdotuksen ansiona voidaan pitää keskusteluyhteyden ylläpitämistä ja säilyttämistä kirkon lähetysjärjestöjen kesken. Suomen Lähetysseura näkee tämän edellytyksenä rakennekeskustelun jatkamiselle, mikä on välttämätöntä kirkon lähetystyön toteutuksen tulevaisuutta ajatellen. Lähetysseura katsoo, etteivät nyt esillä olevat ehdotukset kanna kauas tulevaisuuteen.
2. Lähetyksen trinitaarinen perustelu yhteinen pohja
   Teologisesti ehdotuksessa on päästy jonkin verran eteenpäin, ennen muuta trinitaarisen lähetyksen perusteluissa. Trinitaarinen lähestymistapa tasapainottaa ja korjaa sellaisia kristomonistisia korostuksia, joissa luomisen ja Pyhän Hengen todellisuus on ohentunut ja samalla ohentanut lähetystyön kokonaisvaltaisuutta. Lähetysseura pitää tarpeellisena, että trinitaarisen lähetysteologian pohjalta lähetystyön raamatullisia perusteita jatkossa tukevoitetaan Matteuksen lähetyskäskyn ohella muiden evankeliumien, Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden lähetystä määrittelevillä teksteillä (esim.Luuk. 4:16–21, Joh.17, Ap.t.1:8, 2. Kor. 5. sekä Room. 10).
3. Kristinuskon painopisteen muutos tunnistettu
   Ehdotuksessa lähetysstrategiaksi otetaan huomioon kristinuskon demografisen painopisteen siirtyminen etelään. Etelän ja idän kirkkojen aktiivinen lähetystyö omassa maassa, kulttuurissa ja omalla mantereella sekä sen suuntautuminen Eurooppaan muuttaa myös pohjoisen kirkkojen lähetystyötä. Tietoisuus tämän muutoksen vaikutuksista jää kuitenkin ohueksi eikä anna todellista kuvaa siitä, mitä etelän ja idän kirkkojen lähetystyössä jo tällä hetkellä tapahtuu.

Ehdotuksen ongelmat

1. Eurooppa- ja lähetysjärjestökeskeisyys hallitsevat edelleen
   Edellä kuvatuista ansioista huolimatta ehdotukseen sisältyy joukko vakavia ongelmia. Yksi keskeinen ongelma on ehdotusta vaivaava Eurooppa- ja lähetysjärjestökeskeisyys. Lähetysseuran työssä käy ilmi, että kristinuskon asemassa ja maailmanlähetyksen tilanteessa tapahtunut muutos on sisällöllisesti ja rakenteellisesti syvällisempi kuin strategiaehdotus antaa olettaa. Ehdotuksessa lähetystyötä edelleen katsotaan Euroopasta käsin ja yksittäisten pohjoisen kirkkojen tai niiden järjestöjen tekemänä työnä muilla mantereilla ja muiden kulttuurien keskuudessa. Tämä peittää alleen aktiivisen kirkkojen yhdessä tekemän lähetystyön, jota jo nyt tehdään kaikkialta kaikkialle, myös etelän kirkkojen toimesta Euroopassa.
2. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian suhde ei täsmenny
   Vaikka esitys rakentaa trinitaarisen lähetysteologian pohjalle, tässäkään esityksessä ei onnistuta selventämään lähetystyön ja kansainvälisen diakonian yhteyttä ja erityisyyttä. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian terminologiaa käytetään runsaasti, mutta johtopäätöksissä lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnat näyttäytyvät edelleen järjestöille ulkoistetuilta palveluilta.
3. Kirkon vastuu lähetystyöstä avoin
   Kirkon lähetystehtävän toteutuksen delegoiminen itsenäisille järjestöille on nykyään harvinaista ja käytössä vain eräissä pohjoisen kirkoissa. Useimmat kirkot ovat päätyneet ratkaisuun, jossa lähetykseen kuuluva evankelioiva toiminta ja diakoninen palvelu on annettu kirkon yhdelle toimijalle. Tämän myötä ulkomaiset kirkot tietävät tekevänsä lähetystyötä yhdessä toisen kirkon kanssa. Ehdotuksen syvin ongelma koskee oman kirkkomme vastuuta sen tekemästä lähetystyöstä ja lähetystyön johtamisesta, mikä edelleen jää avoimeksi kysymykseksi.
4. Kumppanuusperiaatteet puuttuvat
   Lähetystyötä yhteistyönä tekeville kirkoille on olennaisen tärkeää tietää, millaisten kumppanuusperiaatteiden varaan yhteistyö rakentuu. Etelän kirkoilla on riittävästi kokemusta siitä, miten pohjoisen toimijat päättävät niitä koskevista asioista ja käyttävät mm. talouden tuomaa ylivaltaa niihin. Kasvavien kirkkojen esimerkit osoittavat, että kasvun edellytyksenä on oma vastuu ja päätösvalta niin onnistumisista kuin virheistä. Esitys ei käsittele lainkaan kysymystä kumppanuusperiaatteista lähetystyön toimintaedellytyksenä.
5. Kustannukset lisääntyvät
   Monen toimijan järjestelmää on perusteltu sillä, että näin saataisiin lähetystyölle laajempi tuki. Tätä väitettä ei kuitenkaan ehdotuksessa osoiteta todeksi. Sen sijaan ehdotus sivuuttaa monen toimijan järjestelmästä aiheutuvien kustannusten arvioimisen. Vaikka kirkon lähetystyön uudelleenjärjestämisen prosessi lähti liikkeelle seurakuntien aloitteesta karsia päällekkäisiä kustannuksia, esitys päätyy ratkaisuun, joka käytännössä vielä lisää tuntuvasti hallinnollisia kuluja sekä kirkon keskushallinnossa että hiippakunnissa.

Toteuttamismahdollisuudet

1. Ei sanottavaa muutosta
   Suomen Lähetysseura katsoo, ettei esitys tuo sanottavaa muutosta nykytilanteeseen. Se ei varsinkaan vastaa niitä toiveikkaita odotuksia, joita kirkon lähetystyön ja kansainvälisen diakonian yhteydelle asetettiin kirkon lähetysneuvottelussa Tampereella ” Jaetaan ilo!” (vuosi 2002) - konferenssissa.
   
   Suomen Lähetysseura esitti vaihtoehdoksi yhden toimijan mallia. Valitettavasti lähetystoimikunta ei halunnut tutkia tätä vaihtoehtoa, vaan otti lähtökohdaksi monen toimijan mallin. Uusia avauksia ei näin ollen ole näköpiirissä. Lähetysseura on pitänyt etunaan sitä, että sen jäsenkunnan kautta (seurakunnat, kirkolliset järjestöt, herätysliikejärjestöt) kirkon moninaisuus jo tulee esiin. Lähetysseura on syntynyt lähetystyötä tekeväksi järjestöksi ja on voinut tästä johtuen käyttää kaikki varansa lähetystyöhön. Lähetystoimikunnan esitys toteutuessaan merkitsee sitä, että kaikki lähetysjärjestöt, seurakunnat ja kirkon keskushallinto joutuvat käyttämään kasvavassa määrin lähetystyölle osoitettuja varoja kotimaanhallintoon.
2. Lähetystyön johtamiseen vain nimellinen muutos
   Ehdotuksessa määritellään ne tehtävät, jotka kuuluvat yhteiseen strategiaan. Nämä määrittelyt poikkeavat jonkin verran toisistaan ehdotuksen eri osissa. Pääosiltaan tehtävät kuuluvat KLK:n nykyisiin tehtäviin. Strategiassa ehdotetaan tehtävien laajentamista niin, että vahvistettu KLK vastaisi myös teologisten linjauksien hahmottamisesta, yhteistyön ja kumppanuuden kehittämisestä etelän ja pohjoisen välillä sekä johtaisi ja koordinoisi kirkon lähetystyötä.
   
   Suomen Lähetysseura pitää maailmanlaajan lähetystyön nykyistä tilannetta ja sen edellyttämiä tehtäviä niin vaativina ja moniulotteisina, ettei KLK pysty muutamankaan työntekijän lisäyksellä tosiasiallisesti johtamaan koko kirkon lähetystyötä. Tarvitaan suurempi ja syvällisempi muutos, jotta johtaminen ja koko kirkkoa koskevan lähetysteologian luominen olisi aidosti mahdollista. Ehdotettu strategia antaa edellytykset pieniin muutoksiin ja lähetysjärjestöjen toiminnan koordinointiin.
   
   KLK:lle määritelty tehtävä ”johtaa” kirkon lähetystyötä on ongelmallinen ja epärealistinen ennen kaikkea esityksen pohjana olevan monen itsenäisen toimijan mallin vuoksi. Edes sopimusjärjestelmän luominen ei poista sitä tosiasiaa, että itsenäiset järjestöt säilyvät itsenäisinä. Sopimusjärjestelmä tähtää siihen, että itsenäiset järjestöt antavat omaa toimintaansa koskevaa vastuuta sen johtamisjärjestelmän ulkopuolelle. Elleivät vastuusuhteet tällaisessa järjestelmässä ole aivan selvät, järjestöjen on vaikeata allekirjoittaa sopimusta.
3. Toimintamallin toimivuus arvioitava
   Lähetysseura katsoo, että ehdotettu toimintamalli voi toimia välivaiheena etsittäessä edelleen ratkaisua tulevaisuuteen suuntautuneelle kirkon lähetystyön toteutusmallille.
   
   Lähetysseura esittää tämän johdosta, että strategian mukainen toimintamalli arvioidaan perusteellisesti viimeistään viiden vuoden kuluttua. Arvioinnin perusteella ryhdytään suunnittelemaan entistä integroidumpaa mallia, jossa myös Kirkon Ulkomaanapu on kiinteästi mukana. Näin liityttäisiin seurakuntien ”Jaetaan ilo” -kongressissa esittämään tahtotilaan.
   Ennen lähetystoimikunnan esityksen hyväksymistä sitä tulisi täydentää seuraavilla selvityksillä:
   
   
   • a. selvityksellä siitä, mitä esityksessä konkreettisesti tarkoitetaan sillä, että lähetystoimikunta ”johtaa” kirkon lähetystyötä,
   • b. selvityksellä hiippakunnallisen työn järjestämisestä ja sen vaikutuksista Suomen Lähetysseuran ja hiippakuntien nykyiselle yhteistyölle sekä
   • c. selvityksellä uusien virkojen rahoituksesta.
   
   Lähetysseura ei katso voivansa yhtyä sellaiseen lähetystyön rahoitusjärjestelyyn, joka edellyttäisi Lähetysseuran tehtäväänsä saamien varojen osoittamisen kirkon keskushallinnon tai hiippakuntarakenteen käyttöön.