Nelu lähetyslentäjän kyydissä

Kilevon kylä on kaunis. Puut ovat tuuheita ja ruoho kasvaa korkeaksi. Nelu on viisivuotias tyttö. Hän asuu Kilevon kylässä veljensä Tumainin, äitinsä ja isänsä kanssa.

Nelun ja Tumainin päivät kuluvat nopeasti. Heillä on paljon hauskoja leikkejä. Välillä he auttavat äitiä.

Tumaini käy paimentamassa melkein joka päivä isänsä karjaa. Joskus Nelu saa mennä mukaan. Sellaisina päivinä hän on onnellinen. Tumainin kanssa on hauska leikkiä. Kerran sattuu vahinko. Nelu on juoksemassa Tumainia karkuun. Hän ei huomaa maahan pudonnutta piikkistä akaasiapuun oksaa. Nelu astuu akaasiapuun piikkiin.

Kilevon kylässä on aamu. Kukot kiekuvat kilpaa ja kylän koirat venyttelevät koipiaan aamuauringossa. Äiti sytyttelee tulta nuotioon. Hän on huolissaan. Nelun jalka on turvonnut. Yöllä tyttö itki ja oli kuumeinen.

Isä lähtee hakemaan lääkäriä heti. Hän palaa hetken kuluttua lääkärin kanssa. Lääkäri sanoo, että Nelu täytyy viedä sairaalaan. Mutta miten? Kilevon kylä on kaukana sairaalasta. Sinne on huono tie. On satanut kauan. Autot juuttuvat pehmeään tiehen. Lentokone on ainoa keino. Lääkäri tietää, että lähetyslentäjät kuljettavat syrjäisistä kylistä potilaita sairaalaan. Hän soittaa lähetyslentäjien toimistoon Dodoman kaupunkiin. Suomalainen lähetyslentäjä Eliisa lähtee heti lentokoneella Kilevon kylään.

Kilevon kylän ruohoisella lentokentällä alkaa tapahtua. Isä kantaa Nelun sylissään kentän laitaan. Lääkäri kävelee kaiken aikaa heidän rinnallaan ja hoitaa Nelua. Kyläläiset kokoontuvat ihmettelemään kentän laitaan. Pian kuuluu lentokoneen pörinää. Ääni vahvistuu vähitellen. Kaikki tuijottavat taivaalle. Jännittävästi vaappuva pieni lentokone tekee kierroksen kentän ympäri. Hiekka pölisee, kun se laskeutuu. Hetkessä kyläläiset piirittävät koneen.

Lentäjä Eliisa ja isä nostavat Nelun koneeseen. Tumaini juoksee Eliisan luokse. Hän on löytänyt Nelulle hiiren leikkikaveriksi sairaalaan. Eliisa sanoo, etteivät hiiret pidä lentämisestä. Niiden tulee paha olla lentokoneessa. Mutta Nelu ei ole siitä pahoillaan. Hän on liian väsynyt ajatellakseen leikkimistä. Äiti nousee myös koneeseen, sillä hän menee Nelun mukana sairaalaan. Eliisa neuvoo häntä kiinnittämään turvavyön. Sitten Eliisa rukoilee taivaan Isän varjelusta matkalle. Kohta hän käynnistää koneen moottorin, kääntyy kiitoradalle, ja niin lähdetään sairaalaan.