Suomen Lähetysseura
Tähtitorninkatu 18
PL 154
00141 HELSINKI
(09) 12 971
sls@mission.fi
Sampo Pankki IBAN FI38 8000 1400 1611 30

Rakkaus Usko Toivo - Ihmiseltä ihmiselle
Pienennä tekstikokoa Suurienna tekstikokoa   Tulosta

Kaivo täyttyy

Aurinko nousee Fisselin kylässä. Uninen aamutuuli pyyhkäisee kuivaa maata ja kahisee hiljaa palmujen latvoissa. Mangopuusta kuuluu aivan pieni haukotus. Herra Tulipeippo on juuri herännyt ja juttelee rouvansa kanssa. Mangopuu, jonka oksalla herra ja rouva Tulipeippo istuvat, kasvaa kuivuneen vesikuopan vieressä. Fisselin kylässä ei ole satanut pitkään aikaan. Oikeissa kaivoissa on vain vähän vettä, ja vesikuopatkin ovat kuivuneet rutikuiviksi. Maa on ruskea ja halkeilee auringon paahteessa. Ihmisillä ja eläimillä on jano. Äidit kantavat vettä kaukaa toisesta kylästä vesiastioissa päänsä päällä.

Mutta mangopuu on vielä vihreä ja kaunis. "Erittäin sopiva lintuperheen asunnoksi", sanoo herra Tulipeippo. "Ja kolme kaunista munaamme voivat hyvin", rouva Tulipeippo kujertaa. Se järjestelee kirkkaita sulkiaan nokallaan ja on tyytyväinen ulkonäköönsä. Äkkiä se pysähtyy. Pojat lähestyvät mangopuuta. He tapaavat kiipeillä sen oksilla. Joskus he ravistelevat puuta niin, että Tulipeippojen pesä on putoamaisillaan. Rouva Tulipeippo lentää kiireesti pesään, ja herra Tulipeippo pitää vahtia pesän ulkopuolella.

Pojat kävelevät puun alle ja puhelevat innokkaasti. "Eivätkö he kiipeäkään puuhumme?" kuiskaa rouva Tulipeippo. Pojat jatkavat keskusteluaan eivätkä edes vilkaise mangopuuhun. Tulipeipot kuuntelevat henkeään pidätellen.

- Mitä, meidän kylään kaivo? Mistä sinä sen kuulit? - Isä kertoi. - Hän oli eilen kyläpäällikön luona ja tapasi siellä lähetystyöntekijän, joka lupasi rakentaa meille kaivon. Kaivonrakentajien auto voi olla täällä jo tänään.

Pojat tanssivat puun alla ja laulavat:

Poto poto poto
vesi lotisee.
Kaivo täyttyy
virrat paisuu
karja hyppelee...

Fisselin kylässä alkaa tapahtua. Kaivonrakentajien kuorma-auto nostureineen ajaa huristaa pölyistä tietä kylään. Kaivontekijät asettavat työvälineet mangopuun alle ja ryhtyvät kaivamaan. Kyläläisiä alkaa kerääntyä kuivuneen vesikuopan lähelle. Aikuiset juttelevat keskenään. Lapset leikkivät ja tönivät toisiaan. Aikuisten täytyy koko ajan pitää lapsia silmällä, etteivät nämä putoa kuoppaan.

Miehet rakentavat kuopan yläpuolelle telineen, johon kiinnitetään köysi. "Minä kaivan ensin", sanoo eräs miehistä. Hänet lasketaan köyden avulla kuoppaan. Mies kaivaa kuivaa, kovaa maata. Toiset hinaavat ämpärin ylös, kun se täyttyy. Miehet kaivavat vuorotellen, sillä kaivaminen on raskasta työtä.
Kun kaivo on tarpeeksi syvä, he laskevat nosturilla kaivonrenkaat. Vesi alkaa pulputa, mutta miehet jatkavat kaivamista ja renkaiden laskemista. Vihdoin kaivo on valmis. Fisselin kylän naiset tulevat täyttämään kaikki astiat puhtaalla vedellä, ja eläimet saavat juoda kyllikseen. Lapset kaatavat vettä isoon astiaan ja ottavat kylpyjä. He roiskivat vettä toistensa päälle ja laulavat:

Poto poto poto
vesi lotisee
Kukat linnut
lapsukaiset
kaikki iloitsee.

Sillä aikaa herra ja rouva Tulipeipon kolme pientä poikasta ovat kuoriutuneet. Rouva Tulipeippo visertää onnellisena: "Nyt meilläkin on oma uima-allas." Sillä se tarkoittaa pieniä vesilätäköitä, joita syntyy, kun täysistä vesiastioista läikkyy vettä maahan.

Kristina Fernström

Kerro ystävälle tästä sivusta