




Sinikka Saari kertoo raamatunkäännöstyöstä Papua-Uudessa-Guineassa:
"Istuin papualaistalossani Ilmestyskirjan käännös edessäni pyödällä. Palmunlehvät kahisivat hiljaa tuulessa peltikattoa vasten, ja läheisessä viidakossa lauloivat linnut päivän helteestä huolimatta. Ovelta kuului koputus.
- Astu sisään.
- Päivää, lapseni, sanoi tulija, noin 50-vuotias Badruwame.
- Päivää, isäni, vastasin ja pyysin pitkää tummaa papualaista peremmälle. Miten Kaija ja lapset voivat?
- Hyvin he kaikki voivat, mies vastasi ja istuutui pöydän toiselle puolen.
Badruwame on yksi kylän vanhimmista ja seurakunnan vastuuhenkilö. Hänellä on vaimo Kaija, jonka hän on ryöstänyt nuoruudessaan vaimokseen. Heillä on kymmenen lasta. Badruwame on työtoverini raamatunkäännöstyssä. Hän kääntää Raamattua omalle kielelleen, binen kielelle.
Annoin kopion Ilmestyskirjan käännöksestäni Badruwamelle ja selitin:
- Tarkistetaan tämä samalla tavalla kuin muutkin Uuden testamentin käännökset. Sinä saat lukea tekstin ääneen. Jos jokin paikka tuntuu epäselvältä, sano se heti, niin voimme keskustella siitä. Tiedäthän, että bine ei ole kieltäni ja teen paljon virheitä.
Mies pani mustasankaiset silmälasit nenälleen ja alkoi lukea ensimmistä jaetta. Päästyään sen loppuun hän sanoi:
- Tämä näkyykin olevan Raamatun tärkein kirja.
- Miten niin? Minä ihmettelin.
- Koska tämä on ilmestys. Me bineliset uskomme, että kaikista tärkeimmt asiat ilmoitetaan ensin joko yöllä unessa tai päivllä näyssä, ja sen jälkeen ne sitten varmasti tapahtuvat.
Miehen katse kääntyi paperiin ja hän jatkoi lukemista. Kävimme kirjan läpi jae jakeelta. Korjasimme virheitä ja pysähdyimme ihmettelemään outoja, nopeasti vaihtuvia tapahtumia.
Luimme eteenpäin ja tulimme kohtaan, jossa puhutaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta.
- Nyt minä ymmärrän, mihin kristinusko tähtää, Badruwame innostui: vain Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen. Siellä ei tarvitse hikoilla kuumassa auringossa ja kovassa työssä, siellä ei ole sairautta eikä tarvitse itkeä kuollutta, koska kuolemaa ei enää ole.
Muutaman jakeen jälkeen Badruwame sanoi:
- Eihän taivaaseen kukaan pääse, sillä onhan jokainen jotain pahaa tehnyt.
- Odota, luetaan eteenpäin, sanoin.
Miehen silmät liikkuivat paperilla nopeasti eteenpäin. Kiihkeästi hän etsi vastausta syyllisyyskysymykseen ja löysi sen viimeisest luvusta: "Autuaat ovat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin."
- Nyt ymmärrän. Jeesuksen veri on pesuaine, jolla ihminen saa itsensä puhtaaksi päällään olevista pahoista teoista. Kuule, ei luetakaan ensi sunnuntaina kirkossa Matteusta, vaan luetaan tästä Ilmestyskirjasta kolme viimeistä lukua, niin kaikki muutkin saavat tietää tästä kaupungista ja siitä, miten sinne pääsee."