

Museon päänäyttely esittelee Owambo-kansojen perinteitä lounaisesta Afrikasta ja kiinalaista keisariajan kulttuuria 1900-luvun alkupuolelta.
Näyttelyssä luodaan myös katsaukset maailman suuriin uskontoihin ja Suomen Lähetysseuran 150-vuotiseen historiaan.
|
Ambomaa Ambokansojen asuinalueet sijaitsevat Kunene- ja Okavango -jokien väliin jäävällä hiekkatasangolla. Elämä asettui maanviljelyksen, karjanhoidon, luonnontuotteiden keräilyn ja metsästyksen ympärille. Niiden pohjalle rakentui elämänrytmi ja esineistö. Iltaisin auringon jo laskettua nuotioilla kerrottiin tarinoita. Sukupolvien ketju, joka liitti ihmiset menneeseen ja tulevaan, historia ja uskomukset välitettiin uudelle sukupolvelle. Ambokansojen ainutkertainen maailmankuva toistui tavoissa ja rikkaassa perinteessä. Ensimmäiset suomalaiset saapuivat alueelle 1870. Lähetystyön ohelle heille oli tärkeää tutustua kansan elämään, opetella kieltä ja selvittää tapoja ja kulttuuria. He keräsivät talteen tietoa, tarinoita ja esineistöä. |
![]() Mandariinin virkatalon kalustusta |
![]() Esineitä Kiina-kokoelmista |
Kiina
Paikallisen mandariinin, keisarillisen virkamiehen, luvalla Suomen Lähetysseuran työntekijät asettuivat Jinshin kaupunkiin, Hunanin maakuntaan, vuonna 1902 ja aloittivat työnsä perehtymällä maahan.
Kiinassa elettiin 1900-luvun alussa Qing-dynastian (1644–1911) viimeisiä aikoja. Vuosituhantiset perinteet muovasivat ajattelua ja toimintaa.
Konfutselaisen luokkajaon mukaisesti kansa jaettiin ryhmiin neljän ammattikunnan mukaisesti: mandariinit, maanviljelijät, käsityöläiset ja kauppiaat. Fengshui-oppi määritteli minne ja miten talot tuli rakentaa. Kaikilla muodoilla oli oma linkkinsä Wu Xing -kosmologiaan ja ajatus onnesta pohjautui taolaiseen Fu Lu Shou -käsitteeseen: onneen, menestykseen ja pitkäikäisyyteen.

