Kun sadetta ei tullut

20.4.2012 – 17.3.2013

Sateet merkitsevät hyvinvointia ja elämän jatkumista. "Kun sadetta ei tullut" -näyttely kertoo veden ja sateiden merkityksestä kolmessa ajassa ja maassa: 1900-luvun alun Namibiassa, 2000-luvun alun Tansaniassa ja tämän päivän Etiopiassa.

Aurinko tarjoaa tansanialaisille edullisen keinon saada likaisesta vedestä juomakelpoista. Uv-säteily tuhoaa haitalliset bakteerit. Kuva: Erne Hakala.

Shrinton naiset jonottavat puhdasta vettä. Vesihankkeet tarjoavat puhtaan veden monille etiopialaisille. Kuva Timo Alhberg.

”Jos sadetta ei tullut, haettiin sitä entisaikaan Okavango-virran takaa Ombukusun valtakunnasta. Sadetta hakemaan lähettiin yksi vanhus. Hänellä oli mukanaan joukko miehiä, härkiä ja punaisia helmiä sekä orjatyttö. Tyttö puettiin helmiin ja koristuksiin ja vietiin sen maan kuninkaalle. Kun lahjat oli annettu, rasvattiin sen valtakunnan sateentekijä ja tuo joukon johtaja kokonaan voilla ja pantiin päivänpaisteeseen. Kun rasva siitä kuumuudessa kieri pitkin ruumista suurina karpaloina, sanottiin sateen tulevan ja vesikarpaloitten vierivän samalla tavalla. Lähetit palautettiin sanoen: ’Sade seuraa teitä. Viekää se perille.’ Tyttö ja tavarat jäivät sinne.” (O. E. Närhi 1929)

Sateiden tulolle ja viivästymiselle on aina ollut selityksiä; milloin esi-isien henget estävät sateiden tulon, milloin meriveden lämpötila ajaa sadepilvet väärään suuntaan. Sade on tärkeä ihmisille, erityisesti Afrikassa, missä keinokastelua on tuskin nimeksi. Ajallaan tullut sade merkitsee hyvinvointia ja elämää.

Itäisen Afrikan sadekausien arvaamattomuus altistaa asukkaat säiden armoille. Sadeveden imeyttäminen pelloille ja talteenotto säiliöihin ja maa-altaisiin mahdollistavat kasvukauden pidentämisen ja paremmat sadot. Pienillä keinoilla voidaan parantaa tuhansien ihmisten elämää.

Pienet keinot eivät kuitenkaan ratkaise Afrikan suuria ongelmia. Väestönkasvu, maatalouden murros ja muuttuva ilmasto muiden muassa pahentavat mantereen haurasta vesitaloutta. Jos vesivaroja ei pystytä hyödyntämään tehokkaasti, miljoonat ihmiset tulevat elämään nälässä ja köyhyydessä. Ratkaisuihin tarvitaan paljon yhteistä tahtoa.

Leena Mäki-Patolan teokset osana näyttelyä

Keraamikko-kuvataiteilija Leena Mäki-Patola on sijoittanut kaksi teosta Kumbukumbun kokoelmanäyttelyn sisään. Teokset liittyvät veteen ja kuivuuteen. Mäki-Patola teki kuivan kauden aikana 6000 kilometrin matkan ympäri Namibian kulkien autiomaiden halki pohjoisen Okavango-rajajoelle, Atlantin rannalle ja etelän Oranje-rajajoelle. Namibiasta hän toi mukanaan savea osaksi toista teostaan. Näyttelyssä on myös matkasta kertova video.

Leena Mäki-Patolan työskentelyssä keskeisenä teemana viime vuosien aikana on ollut vesi. Teoksissaan hän on käsitellyt veden määrää, laatua, arvoa ja merkitystä. Mäki-Patolan pääasiallinen materiaali on savi. Hän on kehitellyt epätavallisia keramiikan valmistusmenetelmiä teostensa vaatimusten mukaan. Kumbukumbun näyttelyssä on kaksi tilaan installoitua teosta, joiden molempien tekniset ratkaisut ovat Mäki-Patolan pitkäjänteisen kokeilun tulosta.

Mäki-Patola on vuosien 2010–2012 aikana mukana kuuden taiteilijan WATERS - VESIÄ - AMANZI -näyttelyprojektissa, jonka alkuvoimana on vesi. Eteläafrikkalais-suomalaisen projektin näyttelykierto alkoi Kapkaupungista ja päättyy tänä vuonna Lahteen. Mäki-Patola oli itse rakentamassa installaatioitaan Kapkaupungissa maaliskuussa 2010.

Lisätietoja näyttelystä antavat:

Museolehtori Tapani Pentikäinen, p. 09 1297 288, 040 4514139

Museonjohtaja Raili Huopainen, p. 09 1297 252, 040 451 4532

Leena Mäki-Patola, p. 040 833 2589 www.leenamaki-patola.fi

Poikkeavat aukioloajat vuonna 2012

Suljettu

1.1.

6.1.

6.-9.4.

17.5.

27.5.

21.6. suljetaan klo 15

22.-24.6.

23. - 26.12.

Avoinna

1.5. klo 10-15

6.12.