Vedenhaku on perinteisesti naisten ja lasten tehtävä.

Vedellä irti köyhyydestä

Teksti Salla Matilainen

Kehitysmaiden naisten elämässä on usein yksi vakio: päivän kulku määräytyy veden saatavuuden mukaan Vesi sammuttaa janon, virkistää, puhdistaa ja ylläpitää elämää. Se ei ole mukavuustekijä, vaan elinehto.

”Karibuni Kishapu”, nainen toivottaa kädestä pitäen. Pölyinen tuuli puhaltaa hellettä kasvoille, ja hiekkaa joutuu pyyhkimään silmäkulmista. Kaikkialla on alavaa, eikä näköetäisyydellä ole kuin muutama talo - tässäkö se kylä on?

Olemme saapuneet Kishapun alueen Busongen kylään, Luoteis-Tansaniaan. Näkymät ovat kuin kuun pinnalta: silmänkantamattomiin harmaata soraa, kitukasvuisia puita, pieniksi puroiksi kuivuneita joenpahasia ja korventunutta maata. Ilmastonmuutoksen pidentämät kuivuuskaudet ja puiden hakkuu polttopuuksi ovat saaneet alueen aavikoitumaan.

Koululle ei jäänyt aikaa

Suurimman taakan ilmastomuutoksesta ja veden rajallisuudesta kantavat naiset ja tytöt, joiden elämään vesi vaikuttaa kaikilla tasoilla. Naiset ovat perinteisesti vastuussa ruoanlaitosta, pyykinpesusta, ruokakasvien viljelystä, siivouksesta ja lasten terveydestä, ja kaikkiin tarvitaan vettä. Naapurikylä Inolelossa vedenhakumatka kesti aiemmin lähes 10 tuntia, ja lapset auttoivat usein äitejään jääden jälkeen koulussa.

”Suurin osa alueen lapsista kävi koulua vain teoriassa”, huokaisee tansanilaisen kansalaisjärjestö TCRS:n  kenttätyöntekijä Rehema Samuel.

Yksinkertaisilla asioilla on kauaskantoiset seuraukset. Naisten pitkät vedenhakumatkat estävät heitä usein kouluttautumaan tai tekemästä palkallista työtä, mikä usein johtaa myös lasten huonoon koulutustasoon. Köyhyyden kierre on valmis.

Inolelon naiset valmistavat sandaaleita myyntiin.

Vesijärjestelmät kunnostettiin

Inolelon ja Busongen naiset ovat kuitenkin onnekkaammassa asemassa kuin monet maanaisensa: vesijärjestelmän kunnostamisesta lähtien vedenhakumatkat eivät ole vieneet leijonanosaa päivästä. Puhdas vesi on huomattavasti vähentänyt vatsatauteja ja lapsikuolemia. Se on myös antanut naisille aikaa ja mahdollisuuden alkaa aktiivisesti parantaa perheidensä elintasoa.

Busongen Suzanna Ezekiel, Mary Matias ja Bernadetta Jilala kertovat valmistavansa myyntiin tulisijoja, ihovoiteita, käsitöitä sekä viljelevänsä maata ja kasvattavansa kanoja. Susan Mulega ja Joyce George puolestaan ompelevat lakanoita. He ovat päättäneet laajentaa toimintaansa niin kauan kunnes saavat tarpeeksi varoja auttaakseen kylän 25 orpolasta.

Tarina on tavallinen: järjestön järjestämän koulutuksen jälkeen naiset ovat milloin alkaneet milloin viljellä, milloin leipoa, ja ajan kuluessa toiminta on kasvanut ja he ovat sijoittaneet esimerkiksi ompelukoneeseen. ”Nyt luomme itse elämämme”, Emmanuel iloitsee.

Ilmastonmuutos haasteena

Toimeentulovaihtoehtojen kehittäminen on ensisijaisen tärkeää Kishapun kaltaisella alueella, jossa ilmastonmuutos vaikeuttaa jo ennestään haastavaa elämää. Lähetysseuran kumppanin avulla Kishapussa kunnostettiin hajonnut vesijärjestelmä, joka pumppaa vettä maanpinnan alla ensin vesitorneihin ja niistä eteenpäin kaivoihin. Kaivolta ostettaessa vettä saa kahdella sentillä 20 litraa. Jokaisessa kylässä on oma vesikomitea, joka vastaa vesihuollon ylläpidosta. Ilman yhteisön omistajuutta järjestelmä ei toimisi.

Tasaus 2012 kerää varoja naisten taloudellisten oikeuksien parantamiseen Tansaniassa.

Takaisin Lähetysanomien etusivulle