Tere armas söber!

Pia ja Tero Ruotsala kirjoittavat Virosta tammikuussa 2010.

Iloksemme saamme tervehtiä teitä lumenvalkeasta Virosta, missä viimeinen kuukausi on ollut poikkeuksellinen sääolojen suhteen. Moniin vuosiin eivät virolaiset ole päässeet kunnolla hiihtämään, ainakaan Tallinnassa, missä jäänmurtajat ja lumilapiot on nyt kaivettu naftaliinista. Täällä ei ole totuttu lumeen, mikä näkyy mm. teiden kunnossapidossa ja liikenneonnettomuuksien määrässä. Vanhassa kaupungissa kävellessä on monien talojen edusta suojattu varoitusnauhoin, sillä parhaimmillaan yli metriset jääpuikot ovat pudotessaan hengenvaarallisia. Kaunista ja kylmää (-17 astetta), eikä sisällä talossammekaan ole kovin lämmintä, vain +16 astetta.

Joulut ja taudit

Kiitos lukuisista joulumuistamisista, on ihanaa saada postia ystäviltä! Ja aivan yhtä ihanaa oli viettää joulua Kauhavalla suvun ja ystävien keskellä. Jouluvapaidemme aikana olikin sitten sopiva aika sairastaa ja ensin oli vuorossa Kauhavan tuliaisina vatsatauti, jonka jälkeen tytöt sairastivat vielä vesirokon. Nyt alkaa kuitenkin elämä voittaa ja kaikki perheemme jäsenet ovat palanneet sorvin ääreen, kukin taholleen. Vilja on siirtynyt päiväkodissa vaativampaan ryhmään ja Viola tiukan talouden kanssa kamppailevaan suomalaiseen kouluun.

Arki ja uusi perheenjäsen

Uuden vuoden suurimpana asiana on ollut pitkään suunnitteilla ollut perhekoon kasvattaminen. Olimme jo lokakuussa, kun Lulu-hamsterimme kuoli, päättäneet hankkia koiran eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Siitä asti olemme etsineet sopivaa kadulta pelastettua pikkukoiraa ja kaksi viikkoa sitten hellyydenkipeä Loviise muutti luoksemme Pärnun koiratarhalta. Yhteiselo on alkanut mukavasti ja koiranhoito kasvattaa erityisesti lapsiamme vastuuseen luomakunnasta. Tutkimuksien mukaan lemmikin halailu vähentää stressiä ja Tallinnassa asuessa on vahtikoira tarpeen.

Työhön siunaaminen

Suurta juhlaa vietimme 10.1. Jaanin kirkossamme. Tuolloin meidät siunattiin tehtäväämme eli Jaanin seurakunnan perhe- ja nuorisotyöhön. Kirkkoherramme Jaan Tammsalu kysyi meiltä alttarilla: ”Kas tahate Kolmainu Jumala juhtimisel teha siin koguduses noorte- ja peretööd ja kas te tahate elada nii, et olete eeskujuks neile, kelle keskel te oma tööd teete?” ja me vastasimme: ”Jah, tahan, Jumala abiga.” Samassa jumalanpalveluksessa arkkipiispa vihki työtoverimme Tiina Kliimanin diakonin virkaan. Juhla oli lämminhenkinen ja koemme todella olevamme tervetulleita joukkoon, mikä on suuri kiitosaihe.

Näitä edellä mainittuja kysymyksiä ei ohiteta kevyesti, vaikka niihin on vastattu ennenkin. Eeskujuna eli esimerkkinä olemiseen sisältyy suuri vastuu, joka koskettaa kaikkia kristittyjä. Toisia meistä on kutsuttu erilliseen palveluvirkaan, jossa on tietyt vaatimukset. Kutsuttuina saamme kuitenkin luottaa siihen, ettei meitä jätetä tehtäviemme kanssa yksin, vaan Jumala on kanssamme ja saamme toimia Jumala abiga eli Hänen voimassaan. Saamme jokainen pyytää: ”Herra osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua.” (Ps. 25: 4-5) Joka päivä voi oppia jotain uutta!

Tuomasmessua

Tälle vuodelle on ehditty jo pitää monet bänditreenit, joissa opimme joka kerta jotakin uutta. Aloimme marraskuussa valmistella vierailua Helsinkiin, Agricolan kirkon Tuomasmessuun ja iloksemme käynti toteutui viime viikonloppuna. Seurakuntamme pystyi tukemaan seitsemän henkilön tutustumismatkaa, mikä oli osoitus heidän sitoutumisestaan tähän projektiin, vaikka samalla on menossa esim. urkujen remonttirahojen keruu.

Viime sunnuntaina veimme Tuomas-porukan ensin koulutukseen, josta he saivat eväitä Viron oman messun rakentamiseen. Seuraavaksi he saivat olla mukana valmistelemassa illan messua ja nähdä konkreettisesti kaikki nuo lukuisat tehtävät, joihin messun vapaaehtoiset osallistuvat. Ekumeenisessa Tuomasmessussa lauloimme kolme kappaletta viroksi ja nautimme Jakarandan musisoinnista. Iloksemme isä Heikki Huttunen, joka saarnasi messussa, tuli kirkkokahveilla juttelemaan porukallemme viroksi! Monien yllätysten ja elämysten matka avasi silmiä ja toi kaivattua inspiraatiota vapaaehtoisillemme, joten tästä on hyvä jatkaa. Itse huokaisimme helpotuksesta onnistuneen reissun jälkeen. Monenlaisia järjestelyjä kaivattiin ja iloksemme Teron veljet perheineen huolehtivat lapsista ja koirasta koko päivän meidän keskittyessä messutouhuun, tulkkaamiseen ja logistiikkaan. Kiitämme onnistuneesta matkasta ja rukoilemme, että sen hedelmät saisivat kevään aikana maistua Jaanin kirkossa.

Olimme suunnitelleet Tallinnan ensimmäistä messua helmikuulle, mutta jouduimme siirtämään aloitusta keväämmäksi, koska liian moni asia on kesken ja vapaaehtoistyö tarvitsee enemmän aikaa. Jaanin kirkossa eivät maallikot ole perinteisesti osallistuneet jumalanpalvelukseen edes tekstinlukijoina, joten tie vapaaehtoisvoimiin perustuvaan messuun on pitkä ja kivinen.

Rippikoulu Virossa

Tässä maallistuneessa todellisuudessa monet eri-ikäiset ihmiset hakeutuvat rippikouluun mm. saadakseen kirkkohäät. Jaanin kirkossa järjestetään tänä vuonna kolme rippikoulua, jotka koostuvat kolmen kuukauden ajan kerran viikossa pidettävistä oppitunneista ja lyhyestä leirijaksosta, joka huipentuu konfirmaatioon.

Yksi tavallinen virolainen tarina on Tuomas-bändissämme soittavan Raigon. Hän ei lapsuudessaan kuullut koskaan puhuttavan Jumalasta, mutta aikuisiällä kiinnostui vaimonsa kanssa kristillisyydestä ja hakeutui Jaanin rippikouluun. Pariskunta yllättyi siitä, että rippikoulussa ei saarnattu tiukoista dogmeista, vaan pappi antoi tilaa henkilökohtaiselle pohdinnalle korostaen uskoa lahjana. Rippikoulu mullisti IT-alalla työskentelevän, 10-vuotiaan lapsen isän elämän ja koko perhe kastettiin. Siitä lähtien eli noin vuoden Raigo on ollut mukana kirkon toiminnassa ja iloitsee siitä, että hän on löytänyt paikkansa Tuomasmessutyössä. Meille Raigo on elävä todistus toivosta.

Kevättä odotellessa

Kielenopiskelumme on tuottanut sen verran tulosta, että voimme helmikuussa alkaa ottaa enemmän työtehtäviä. Kristel –opettaja käy edelleen luonamme ja Pia valmistautuu toukokuun kielitutkintoon valmennuskurssilla, mutta samalla ohjaamme Tuomasprojektia ja olemme mukana mm. kesän kirkollisten tapahtumien suunnittelussa. Kaikki ovat tervetulleita Viron kirkon Nuoriso- ja Kirkkopäiville 10. - 13.6.2010 Tarttoon. Näitä työasioita, Violan koulua ja kylmän asunnon ongelmia saa muistaa rukouksin.

Viime kirjeen lopussa testasimme teidän viron kielen ymmärrystänne. ”Nüüd valmistan ma südame..” –joululauluhan oli tuttu Sydämeeni joulun teen. Viro ja suomi vaikuttavat olevan hyvin lähellä toisiaan, mutta toisinaan nämä kielet menevät aivan ristiin. Esim. ’Kahjuks ma sageli segasin’ tarkoittaa ’valitettavasti häiritsin usein’. Yritämme olla tarkkoina (tark = viisas) ja saada hakkama (=pärjätä), ettei meitä tarvitsisi hurjutada (= nuhdella). Rukoilemme virolaisten veljien ja Haitin kärsivien puolesta:

”Auta, että heille, nälkää kärsineille, leivän ojennan, merten tuolle puolen ohi oman huolen heitä rakasten, muistaen ja palvellen vähimpiä veljiäsi, Herra vierelläsi.” SV 206:2

”Olge hõitud” eli jääkää Jumalan hoitoon!

Enkelein: Pia, Tero, Viola, Vilja ja Loviise Ruotsala