Kuva: Matti Voutilainen

Taran tarinaa ja muita yrittäjiä

Riitta-Leena Voutilainen ja Markku Voutilainen kirjoittavat Nepalista tammikuussa 2010.

Tara Gurung (syntyään Sunuwar-heimolainen) on harvinaisen rohkea yrittäjänainen. Tara syntyi vuoristossa maattoman perheen tyttärenä. Yksi sisarista kuoli jo siellä. Taran ollessa 10-vuotias perhe muutti etelä-tasangolle maan ja työn toivossa. Pian muuton jälkeen myrkkykäärme tappoi äidin ja veljen. Tara joutui piiaksi suurtilalliselle, jonka pelloilla perhe työskenteli. 20-vuotiaana Tara ’karkasi’ Gurung-miehen kanssa. Omaisuutta heillä oli vain yksi vaatekerta. Kun taajamassa elämisedellytykset eivät auenneet, nuoripari palasi suurtilallisen piiaksi ja rengiksi. Isäntä osoitti maapläntin, johon nuoripari voisi rakentaa oman torppansa. Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin möi maan, eikä lupauksista huolimatta korvannut Taran rakennelmia. Osoitti kuitenkin torpparilleen toisen paikan. Siellä Tara vannoi, ettei lähtisi nyt vaikka polttaisi talon. Vajaa vuosi sitten, varmistaakseen kotipaikkansa, Tara päätti ostaa 1/3 hehtaaria omakseen. Miehellä ei sellaisen riskin ottoon rohkeus riittänyt. Tara sai osan tarvittavista rahoista lainayhtiöstä 36 %:n vuosikorolla ystävänsä ja anoppinsa kautta, kun yhdelle ei niin paljoa anneta. Suurin osa on velkana suurtilalliselle, joka perii pitkäaikaiselta piialtaan 50 %:n korkoa.

Tara päätti ryhtyä vihannesvijelijäksi, johon hän sai lisä tieto-taitoa Uplift -hankkeen kurssilta.

Hän on hankkeen toimesta perustetun kotikylänsä naisten säästö-lainaryhmän puheenjohtaja. Hänen päivärytminsä on: aamulla peltotyöt, puolenpäivän tauolla hän osallistuu luku-taitoluokkaan (lapsena ei koulunkäyntiin ollut edellytyksiä), iltapäivällä menee torille myymään vihanneksia, illalla vielä kotitöitä. Lainayhtiön lainoja on maksettava kahden viikon välein. Tarinaansa kertoessa Taralla on nauru herkässä, mutta öisin hän sanoo sydämensä pomppivan huolesta, miten järjestää seuraava maksu. Miehensä hän lähetti kaupunkiin rakennustöihin, hankkimaan varmuusrahaa peltotulon lisäksi (onneksi hän ei kuluta tienestiään viinaan, eikä tuo tuliaisiksi sukupuolitauteja). Koulu uhkasi olla läpäisemättä lasten kokeita, ellei lukukausimaksuja makseta. Taran oli silloin pakko myydä viljaa varmuusvarastosta. Ihaillessa ja hämmästellessä Taran rohkeutta ja ahkeruutta, voi vain toivoa ja rukoilla hänen onnistuvan ison taloudellisen riskin alla, johon vain aniharva maaton uskaltautuu. Samalla kuitenkin mielessä on kiukku epäoikeudenmukaisuudesta ja riistosta, johon maattomat joutuvat alistumaan.

Naapurikylässä vihanneskurssin jälkeen kolme torpparinaista ottivat säästö-lainaryhmästään lainaa vuokratakseen peltoa vihannesten viljelyyn myyntiä varten. Yrittäjänaisia hekin.