Mieti tätä!

Raili Toivanen muistelee

Kulttuurin turmelemista

Suomesta alkoi 1960-luvulla kuulua viestejä Koillis-Namibiaan (silloiseen Lounais-Afrikaan), että lähetystyö turmelee alkuperäisen kulttuurin. Ajatus oli istutettu jopa presidentti Kekkosen uudenvuoden puheeseenkin. Silloin muistin seuraavan tapauksen.

Mupinin lähetysaseman pihalla neuvoteltiin kirkon koristamisesta jouluaamun palvelukseen. Tate Samuela tuli tapansa mukaan tervehtimään ennen kirkon siivoamista. Kauhtunutta khakipaitaa tuskin erotti hiekan väristä, ja harmaantuneen tukan suojana oli sininen baskeri, jonka aurinko oli polttanut melkein harmaaksi senkin. Mutta silmät tuikkivat ystävällisinä.

Vihreälehtinen joulupuu oli, kuulemma, jo valmiiksi katsottu.Omasta puolestani olin ajatellut tehdä ehdotuksen, sillä olin ihaillut valkoisesta puunrungosta koverrettua saavia. Sellainen oli tavallisesti koristettu poltetuin ornamentein.

- Miten on, tate Samuela, voisiko joulupuun istuttaa tänä jouluna etenka-saaviin?

Vanha mies katsoi hetken maahan, mutta rohkaistui sitten ja sanoi varmasti:

- Mutta äitini, sinähän halveksit joulua.

Kun sitten jouluaamuna varhain menimme kirkkoon, oli alttarin edessä koristeltu kaunis lehtipuu, jalkanaan punainen metallisanko, jossa luki isoin valkein kirjaimin: MOBIL OIL.

Raili Toivanen muistelee

Mupinin kirkon luonnonmukaiset paramentit

Eino Väkeväisen aikoinaan rakennuttama Mupinin kaunis kirkko oli korjauksen tarpeessa. Katto vuoti alttaripäädyssä, ja rankkasateet olivat uurtaneet raakaan saviseinään kolme syvää uurretta.

Taisi katto muualtakin vuotaa, koska alttarikaiteen edessä iti vihreää hirssinversoa pieninä mättäinä. Kolehdiksi tuodusta viljasta pudonneet jyvät olivat alkaneet kasvaa kostuneessa savessa.

Sitä katsellessa tuli mieleen: Kolme uurretta alttarisenällä - Pyhä Kolminaisuus.

Vihreä oras - Hengen kasvu ja kevät, viljapelto ja sen vertaukset.

Mupinin kirkko korjattiin silloin, 1960-luvun lopulla, mutta saattaa se nytkin olla korjauksen tarpeessa. Se on harvinainen kirkko niissä oloissa lehtereineen ja torneineen.

Raili Toivanen muistelee

Leijonametsä v. 1960

Kaksivuotias tyttönen seisoo Ruparan lähetysaseman verkkoverannalla Koillis-Namibiassa, Kavangolla ja katselee metsäpaloa virran vastarannalla, Angolassa.

- Äiti, koskiko ne leijonat tulitikkuihin?