Suomen Lähetysseura - Uutisia

Jännittäviä kohtaamisia Omo-joella

Mon, 16 Aug 2010 09:00:00 GMT

Kirsi ja Risto Leikola etsivät Etiopian lounaisosista ihmisiä, jotka eivät vielä ole kuulleet evankeliumia. Alueella asuvien bodi- ja konso-kansojen välit olivat kireät, mutta ryhmän mukana kulkenut Birhanu oli rauhan asialla.

Edellinen matkamme suuntautui Omo-joen länsipuolelle. Nyt matkasimme joen itäpuolelle. Otimme mukaamme länsipuolisesta synodista evankelioimistyön johtajan Samuelin ja raamattukoulussa opiskelevan Birhanun. Heille matka naapurisynodin alueelle oli ensimmäinen.

Jinkasta saimme kyytiimme raja-alueen rovastikunnan johtajan Mitatsoun. Jinkassa kuulimme tuloiltana, kuinka pari kuukautta aiemmin torilla sattunut välikohtaus yltyi tulitaisteluksi. Kahakassa oli kuollut 40 bodia ja 14 siirtolaista.

Evankelistan mukaan konsot olivat olleet toripäivänä "varustautuneita". Yhtään myönteistä kommenttia bodeista ei kuulunut. Kaikki oli aina ja ainoastaan bodien syytä.

Avainhenkilö Birhanu

Mukanamme tullut opiskelija, Birhanu, kuuluu me´en-kansaan. Bodit on luokiteltu me´enien alaryhmäksi. Otimme Birhanun mukaan testataksemme, kuinka hänellä juttu kulkee bodien kanssa.

Alkumatka oli Birhanulle suorastaan tyrmäävä. Hänelle oli raskasta kuunnella, mitä oli tapahtunut ja mitä muut kristityt hänen kansastaan ajattelivat.

Päätimme lähteä etsimään bodeja seuraavana päivänä. Halusimme myös nähdä synodien rajana olevan Omo-joen.

Ajoimme kymmenisen kilometriä korkeassa ruohikossa seuraillen jokea kohti kulkevia polkuja. Sitten oli parempi jalkautua. Mukanamme olleet siirtolaiset olivat aika hermostuneita, ja oli vaikeaa saada ketään jäämään vartioimaan autoa. Myöhemmin vartijamme kertoi, että hän oli heti piiloutunut matkan päähän autosta.

Jonkin aikaa lähtömme jälkeen aseistettuja bodeja oli ilmestynyt tutkimaan kulkuneuvoamme. Sitten he olivat jatkaneet matkaa perässämme.

Ryhmämme saapui kanjonin reunalle, ja Omo-joki näkyi alapuolellamme. Puolessa tunnissa olimme alhaalla ja suuntasimme siellä olevia ruohomajoja kohti. Bodit olivat ihmeissään, kun tupsahdimme siihen. Birhanu alkoi selvittää me´en kielellä, keitä olemme. Hän kertoi, että haluamme vain tervehtiä heitä. Helpotus oli suuri, kun huomasimme bodien ymmärtävän kaiken, mitä hän puhui.

Bodit selvittivät välittömästi Birhanun sukujuuret, minkä jälkeen heidän käytöksensä oli vapautuneempaa. Nuotion äärellä oleva iäkäs nainen alkoi paahtaa meille maissintähkiä. Meitä seuraamaan lähteneitä bodeja alkoi tipahdella paikalle. He olivat niin hämmästyneitä tilanteesta, että paikalla olleet bodit nauroivat heidän ilmeilleen.

Kosketuspintaa heti ensikohtaamisessa

Uteliaat naiset piirittivät minut ja Kirsin. Heillä oli runsaat ja raskaat käsirenkaat. Mieleen jäivät myös savinappi-koristeet, joita eräät heistä olivat sijoittaneet leukaansa lävistämällä alahuulen.

Eräs naisista kurkotti kätensä ja kosketti hiuksiani. Silloin ikään kuin pato murtui, ja pian meidän molempien hiuksia ja ihoa oli tutkimassa ja hypistelemässä useita naisia.

Birhanun mukaan johtopäätös oli, että meillä on kovin pehmeä iho ja että sieltä varmaan vuotaisi helposti verta. Tämä perustui siihen, että puristettaessa ihomme muuttui punaiseksi. Hienoa kun näin erilaisilla ihmisillä löytyi kosketuspintaa heti ensikohtaamisessa!

Söimme maissintähkät, kiitimme, kättelimme kaikki ja poistuimme. Maissintähkiä paahtanut tuli perässämme ja kertoi toimivansa jonkinlaisena tuomarina. Hän pyysi meitä tulemaan jatkossakin. Kameroita emme tuossa kohtaamisessa halunneet ottaa esiin häiritsemään muutoinkin jännittynyttä tilannetta. Ehkä ensi kerralla.

Seuraavan yön nukuimme Jinkassa ruohokirkon pihalla. Aamulla jumalanpalveluksessa Birhanu piti rauhaa rakentavan puheen seurakuntalaisille, jotka vasta silloin hoksasivat, että puhuja on bodien sukulainen. He olivat hämillään, kun kohtasivat yllättäen "vihollispuolen edustajan" kotikirkossaan.

Paluumatkalla Mitatsou pyysi Samuelia järjestämään me´en-evankelistoja naapurisynodista avuksi. Uskomme, että evankeliumi etenee bodien keskuuteen heidän avullaan.

Ote Risto ja Kirsi Leikolan nimikkokirjeestä
Leikolat työskentelevät Etiopiassa mm. uusia ihmisryhmiä tavoittavassa työssä

Lue lisää Lähetysseuran työstä Etiopiassa

Hosainan kuurojenkoululla vihittiin käyttöön uusia tiloja

Mon, 10 May 2010 09:00:00 GMT

Hosainan kuurojenkoululla on nyt entistä paremmat opiskelutilat. Koulu sai myös keväällä uuden rehtorin.

Etiopiassa, Hosainan kuurojenkoululla on avattu käyttöön uusia tiloja. Koulun kappeli on laajennettu isoksi juhlasaliksi, joka vihittiin käyttöön avajaisjuhlassa.

Samalla otettiin käyttöön puutyöverstaan, poikien asuntolan ja kampaamon laajennukset. Laajennukset ovat Suomen Lähetysseuran rahoittamia.

Avajaisjuhlassa olivat kutsuvieraina Mekane Yesus -kirkon varapresidentti Dereje Jemberu, kirkon kehitysosaston johtaja Deed Jaldesa, Hadian maakunnan edustaja Mehereteab Wamisho ja Suomen Lähetysseuran Etiopian-edustajana Elisa Blomberg.

Juhlassa oli puheita ja kuurojen esityksiä. Siellä jaettiin myös todistukset 93:lle Hosainan opettajakoulutuslaitoksen ja Teknisen ammattiopiston henkilökunnalle viittomakielen peruskurssin suorittamisesta.

Kappelin laajennus on tärkeä kuurojen koululle. Aiemmin tila oli ahdas, koulun henkilökunta ja oppilaat eivät mahtuneet sinne istumaan yhtä aikaa. Nyt koululla on myös mahdollisuus vuokrata uutta juhlasalia, ja erilaisten koulutusten järjestäminen helpottuu lisätilan myötä.

Kuurojenkoululle uusi rehtori

Kuurojenkoulun rehtori Ato Zerihunin tultua eläkeikään Mekane Yesus -kirkko laittoi viran hakuun helmikuussa. Sitä haki kuusi henkilöä. Valituksi tuli Tadesse Gainore, pitkäaikainen Hosainan kuurojenkoulun opettaja. Hän aloitti työt koulun rehtorina huhtikuun alussa. Hänen työkautensa tulee olemaan neljä vuotta.

Mekane Yesus -kirkon kuurojen tukiohjelma sisältää kuuroille suunnattua sosiaalityötä ja kuurojenopettajien täydennyskoulutusta. Kuurojen koulu Hosainassa antaa peruskoulutuksen lisäksi kaksivuotisen ammattikoulutuksen. Näin kuuroille lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus koulunkäyntiin, opiskeluun ja työelämään sijoittumiseen.

Kaikki Hosainan kuurojenkoulun oppilaat kuuluvat Suomen Lähetysseuran kummitoiminnan piiriin.

Joni Kuikka ja Ulla Mäkitalo

Haluatko ryhtyä kummiksi?

Tyttötyötä etiopialaisittain: Tyttöpiireissä voi puhua asioista, joista kotona ei uskalleta kysyä

Thu, 06 May 2010 12:31:33 GMT

Suomen Lähetysseuran työntekijä Regina Hantikainen ja Nigatwa Anbese ovat naistyöntekijöitä ja hyviä ystäviä Etiopian länsiosassa sijaitsevassa Metun kaupungissa. Nelisen vuotta sitten he alkoivat rukoilla yhdessä tyttöjen ja mahdollisen tyttötyön puolesta.

”Halusimme opettaa naisten lisäksi myös tyttöjä.” Regina kertoo. ”Itselläni oli ajatus suomalaisesta tyttötyöstä, johon liittyisivät sitten kaikki etiopialaiseen kulttuuriin liittyvät asiat ja tavat sekä tytön omaan kehitykseen liittyvät seikat.”

Sitten Reginan entinen työtoveri Kokkolasta, eläkkeellä oleva nuorisonohjaaja Silja Hyvärinen, joka on tehnyt yli 30 vuotta tyttötyötä, tuli kolmeksi kuukaudeksi Reginan luo Mettuun. Yhdessä Nigatwa, Regina ja Silja tekivät tyttöpiirin ohjaajien oppaan. Vuonna 2007 naiset kutsuivat Metun läheltä 13 naista, jotka voisivat myöhemmin ryhtyä pitämään tyttöpiirejä omilla alueillaan. ”Koulutimme heitä kaksi päivää. He innostuivat asiasta valtavasti ja aloittivat omat piirit”, Nigatwa kertoo.

Tuon ensimmäisen kurssin jälkeen Regina ja Nigatwa ovat kouluttaneet yli 350 tyttöpiirinohjaajaa omassa hiippakunnassaan, joka on maa-alaltaan puolen Suomen kokoinen. Kurssit ovat olleet 2-3 päivän mittaisia. Toimivia tyttöpiirejä on tällä hetkellä noin sata ja niissä on mukana 3 000 tyttöä. Yhdestä aktiivisesta naistyöntekijästä he saivat kolmannen työtoverin. Regina, Nigatwa ja Zennait kulkevat yhdessä kurssipaikoille, jotka sijaitsevat usein pitkien ja vaikeakulkuisten teiden päässä.

Tärkeintä on keskustelu

Viime kesänä myös tytöille tehtiin oma työkirja, jota he täyttävät kerran viikossa kokoontuvissa tyttöpiireissä. Vihkoon tytöt kirjaavat omia ajatuksiaan kokoontumiskerran aiheeseen liittyen. Yhdessä tyttöpiirissä on yleensä noin 30–50 tyttöä, iältään 10–14-vuotiaita.

”Opetus ei saa olla saarnaamista, vaan keskustelu on tärkeintä. Ilmapiirin pitää olla niin avoin ja hyväksyvä, että tytöt uskaltavat esittää kysymyksiä asioista, jotka ovat heille vaikeita ja joita he eivät edes kotona uskalla kysyä vanhemmiltaan”, Regina kertoo. ”Tällaisia asioita, joista harvoin kodeissa puhutaan, ovat esimerkiksi kuukautiset ja ne puhutaan piireissä puhki moneen kertaan. Vanhemmat ovat onnellisia, että joku puhuu heidän tyttöjensä kanssa näistä vaikeista asioista”, naiset kertovat.

”Tytöillä on mahdottoman paljon kysymyksiä, kun he kerrankin saavat avata suunsa ja kysyä mitä haluavat”, Regina nauraa. ”Me myös mietimme roolileikkien kautta erilaisia tilanteita, joihin tytöt voivat joutua. Esimerkiksi kun poika sanoo, että haluaa tytön kanssa sänkyyn, niin mitä tyttö voi siihen ihan konkreettisesti vastata. Sitten ei mene sormi suuhun oikeassakaan tilanteessa, kun on harjoiteltu eri vastauksia.”

Tunteista halutaan puhua

”Kirjassa puhutaan ensin minästä, eli itsensä hyväksymisestä ja tuntemisesta, tunteista ja unelmista. Etenkin tunteista puhuminen on ollut tytöille tosi tärkeää. Sitten puhutaan seksuaalisuudesta, naiseksi kasvamisesta, fyysisestä ja henkisestä kehityksestä. Kirjassa on paketti myös uskonelämän asioista, kuten siitä, kuka Jumala on ja kuinka hänet voidaan tuntea henkilökohtaisesti.

Seuraava osio on muiden kanssa elämisestä eli ystävyydestä ja perheenjäsenenä elämisestä. Myös pojista puhutaan ja siitä, että tosi rakkaus odottaa. Väkivalta-asioista käsitellään muun muassa aborttia, insestiä ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä. Puhutaan myös kulttuurin vahingollisista tavoista, kuten tyttöjen ympärileikkauksesta. Jos tyttö kuulee, että hänelle ollaan järjestämässä ympärileikkausjuhlia, niin mihin hän voi paeta tai kenen luo voi mennä. Vaikka tapa on vähenemässä ja laiton, niin silti tyttöjä leikkautetaan salaa. Nämä ovat tällaiset perusasiat tyttöjen elämästä”, Nigatwa ja Regina kertovat.

”Tuleville ohjaajille opetamme hyvin käytännöllisiä asioita, kuten sitä kuinka ollaan ohjaajia. Kerromme, että tyttöjä tulee kutsua aina nimillä eikä numeroilla kuten koululuokissa. Myös Jumala tuntee meidät nimeltä”, Regina kertoo. Kurssilla he käyvät läpi yhden illan ohjelman, joka alkaa tyttöjen kättelyllä. ”Laulamme ja rukoilemme alussa, sen jälkeen on lyhyt hartaus, päivän aiheeseen liittyen. Opaskirjasta käydään läpi opetusosuus ja sen jälkeen keskustellaan, se on pääasia. Opetamme ohjaajien kursseilla myös muutamia pieniä käsitöitä, joita he sitten voivat tyttöpiireissä ohjata tytöille.”

Regina esittelee yhden ohjaajien käyttöön tarkoitetun käsityön, pahvista ja kankaasta tehdyn yksinkertaisen nuken, jolta saa irrotettua silmät, nenän ja suun. Nuken avulla mietitään ympärileikkauksen tarpeettomuutta. ”Jumala on luonut meidät ja jokaisella osalla ruumiissamme on oma tehtävänsä. Ohjaaja ottaa ensin nukelta irti kasvonpiirteet ja sitten kyselee tytöiltä yksitellen, mikä tehtävä milläkin osalla on; nenällä, silmillä tai suulla. Mietitään, miksi tytöiltä ei leikata esimerkiksi nenänpäätä irti. Hieman rankallakin tavalla mietitään, miksi tyttöjä sitten pitäisi leikata. Jumala ei halua, että mitään meistä poistetaan väkivalloin.”

Tyttöjä kannattaa kouluttaa ajoissa

Metun alueella tytöt menevät naimisiin hyvin varhain, joskus jopa 13–15-vuotiaina. ”Naistyötä tehdessämme huomasimme, että monesti opetus tulee liian myöhään, kun naiset ovat jo naimisissa. He sanovat itsekin, että voi kun olisin tämän tiennyt kymmenen vuotta sitten, niin en olisi toiminut perheessäni näin. Se oli kuin kimmoke tyttötyön aloittamiselle”, Regina kertoo.

Nigatwa jatkaa: ”Tytöillä on paljon kysymyksiä ja haasteita, kun he kasvavat tytöstä naiseksi, eivätkä he saa niihin vastauksia ja tukea kotoa. Me haluamme tukea heitä kasvussa. Tässä iässä he ottavat opetusta mielellään vastaan. Monet heistä menevät naimisiin ennen kuin ovat täysi-ikäisiä. He saavat kurssilla sellaista opetusta, joka auttaa heitä tulemaan hyviksi äideiksi ja kristityiksi.”

Pitkäjänteinen työ tyttöjen parissa on kantanut hedelmää. ”Tytöt ovat tietoisia oikeuksistaan. Heitä ei esimerkiksi ympärileikata. He ovat kuulleet opetuksen, jota annamme”, Nigatwa kertoo. ”Itse asiassa koko alueemme naiset ovat heränneet saamansa koulutuksen ansioista. He saavat monenlaista opetusta, kuten tietoa terveellisen ruoan laitosta ja lukutaito-opetusta. He heräävät näkemään, mitkä ovat heidän oikeuksiaan ja huomaavat, että heillä on myös oikeus oppia. ”

Regina pitää itsekin yhtä tyttöpiiriä, jo itse asiassa 1,5 vuoden kurssin käyneitä tyttöjä. ”Heille pidettiin jo päätösjuhlakin ja ohjattiin mukaan seurakunnan nuorisotyöhön, mutta niin vain he palasivat ja sanoivat, että meillä on ollut niin kivaa, että eikö me vielä voitaisi jatkaa”, Regina nauraa. ”He ovat jo 15–16-vuotiaita, olen 11 tytön kanssa viettänyt sunnuntai-iltapäiviä. Me teemme käsitöitä, joskus leivomme, käymme työkirjaa läpi ja juttelemme.”

Palaute kurssista on ollut hyvää. Regina kertoo: ”Eräällä kurssilla meillä oli mukana kaksi opettajaa. Heti ensimmäisenä päivänä toinen heistä sanoi, että nyt minä vasta ymmärrän, miten lapsia pitää opettaa! Kurssilla opetan myös leikin merkitystä ja sitä, kuinka lapsi oppii. Toinen kurssilainen puolestaan oli kiertänyt kaikki alueensa peruskoululuokat, 12:ssa eri koulussa, ja käynyt opetusmateriaalin lasten ja nuorten kanssa läpi.”

Mekane Yesus -kirkolla ei ole vastaavaa tyttötyötä muualla Etiopiassa. Tyttöjen ympärileikkausta koskevaa koulutusta on, samoin pyhäkoulutyötä ja käsityökerhoja, mutta Metun tyttötyö on laajempaa ja tyttöjen kehityksen kokonaisvaltaisemmin huomioon ottavaa.

Teksti: Kati Keski-Mäenpää
Kuvat: Regina Hantikainen

Tyttöjen ympärileikkaukset vähenevät Etiopiassa

Mon, 12 Apr 2010 09:00:00 GMT

Kirkon sitkeä työ tuottaa tulosta

Etiopiassa jopa 90 prosenttia tytöistä ympärileikataan perinteisen tavan mukaan. Leikkaamisella on kauaskantoiset vaikutukset, sillä likaiset partakoneen terät aiheuttavat pahoja tulehduksia. Leikkausarvet voivat myöhemmin aueta yhdynnässä ja synnytyksessä ja tehdä pahoja repeämiä. Tapa on hyvin vanha, ja sitä harjoitattavat kaikkien uskontojen edustajat.

Tradition muuttamista on pidetty lähes mahdottomana. Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon hiippakunnissa on kuitenkin tehty sitkeästi työtä vuosien ajan.

Hosainan hiippakunnan työntekijä Sakamyelesh Solomon kertoo: ”Olemme opettaneet kolmen viime vuoden aikana yli 12 000:ta ihmistä. Pidämme kursseja kylissä sekä kristityille että muslimeille.”

Sakamyeleshillä sekä hänen työtovereillaan on mukanaan sekä Raamattu että Koraani. Kumpikaan ei käske ympärileikkaamaan tyttöjä. Kursseilla näytetään myös videoita tyttöjen ympärileikkaamisesta, joka on monille vanhemmille raastavaa nähtävää.

Vaikka tytön vanhemmat eivät haluaisikaan tyttöään ympärileikattavan, saattaa esimerkiksi isoäiti viedä tytön leikattavaksi. Operaation tekee vain harvoin lääkäri; sen suorittavat kansanparantajat.

”Pidän työstäni valtavasti”, Sakamyelesh kertoo. ”Työmme voi muuttaa monen tytön elämän täysin.”

Jo nyt tyttöjen ympärileikkaaminen on lopetettu muutamissa kylissä täysin, kuten Hosainan kaupungin lähettyvillä Shonkollassa. Siellä tytöt itse ovat tehneet draamaesityksiä siitä, kuinka ympärileikkaaminen voi tuhota naisen elämän. He esittävät draamaa lähikylissä ja kertovat näin ihmisille siitä, kuinka vanha vahingollinen tapa voidaan kyseenalaistaa ja jopa lopettaa.

Kati Keski-Mäenpää
(kirjoittaja toimii Lähetysseuran tiedottajana Etiopiassa)

Atsaamon kylässä Etiopiassa juhlittiin uutta terveyskeskusta

Tue, 30 Mar 2010 05:31:25 GMT

Etiopiassa juhlittiin 20.3. Atsaamon (Achamo) terveyskeskuksen vihkiäisiä. Vuonna 1989 rakennetun Mekane Yesus -kirkon terveysaseman laajentamista terveyskeskukseksi tukivat Suomen Lähetysseura ja ulkoasiainministeriö, joiden edustajat osallistuivat juhlintaan kylän ja kirkon väen sekä Etiopian valtion edustajien kanssa.

Suomen Lähetysseura on tehnyt yhteistyötä Mekane Yesus -kirkon Hosainan hiippakunnan kanssa vuodesta 1968 saakka. Terveydenhoitotyö alueella alkoi nälkäavustusohjelmasta vuonna 1974. Suomen valtion kehitystuella rakennettiin neljä terveysasemaa, joista Atsaamon asema on yksi.

Monipuolista hoitoa

Terveyskeskus päivystää ympäri vuorokauden ja siellä on kymmenen vuodepaikkaa, huone pieniä kirurgisia toimenpiteitä varten, laboratorio sekä synnytyssali. Muslimikylässä on perinteisesti synnytetty kotona, mutta nyt äitejä rohkaistaan tulemaan klinikalle synnyttämään. Alueella on edelleen korkea äitien ja lasten kuolleisuus synnytysten yhteydessä.

Atsaamon aseman toiminta on ollut alusta saakka laaja-alaista: perheneuvontaa, tuberkuloosin ehkäisyä ja hoitoa, hivin ja aidsin ehkäisemistä sekä hiv/aids-potilaiden ja -orpojen hoitamista, ravinto- ja hygieniatietouden jakamista sekä kotisynnytyksiä hoitavien kyläkätilöiden kouluttamista.

Terveyskeskus palvelee noin 25 000 ihmistä 30 kilometrin säteellä. Siellä työskentelee kuusi sairaanhoitajaa ja laborantti. Terveyskeskuksen pihalla seisoo suuri, uusi vesitankki, joka helpottaa puhtaan veden saantia. Yksi kylän vanhimmista kiitti Mekane Yesus -kirkkoa ja kertoi, että hänen sukulaisensa tulevat kaukaakin hakemaan lääkkeitä ja hoitoa Atsaamon hyvin varustellusta ja korkeatasoisesta terveyskeskuksesta.

Mekane Yesus -kirkon presidentit Solomon Chafamo sekä Wakseyoum Idosa kiittivät Suomen Lähetysseuraa ja Suomen ulkoministeriötä pitkäjänteisestä työstä Atsaamossa. Tohtori Wakseyoum painotti kyläläisille, että terveyskeskus on heidän kieleen tai uskontoon katsomatta. Kyläläiset ovat itse olleet aktiivisesti mukana rakennustyössä. Yli 90 prosenttia Atsaamon asukkaista on muslimeja.

Suomen Lähetysseuran alue-edustaja Elisa Blomberg kertoi Mekane Yesus -kirkon pääperiaatteesta: ”Kirkon kokonaisvaltainen työnäky tarkoittaa sitä, että ihminen kohdataan sekä hengellisestä, fyysisestä että sosio-ekonomisesta näkökulmasta. Kirkko kuvailee itseään lintuna, jolla täytyy olla kaksi siipeä, jotta se voisi lentää: evankeliumi ja kehitys. Myös kirkon täytyy palvella sekä sielua että ruumista.”

Suomen ulkoministeriön edustaja, lähetystöneuvos Virpi Kankare onnitteli kyläläisiä uuden terveyskeskuksen johdosta ja kertoi rakennuksen olevan maamerkki, joka kertoo Suomen ulkoministeriön ja Suomen Lähetysseuran työstä alueella.

”Lähetysseura ja Mekane Yesus -kirkko ovat aktiivisesti mukana maaseudun kehittämisessä, kuten Hosainassa terveystyössä ja ylläpitämällä kuurojenkoulua. Lähetysseura on kirkon pitkäaikainen kumppani jo yli neljänkymmenen vuoden ajan. Lähetysseuran motto ”Rakkaus, usko, toivo” sisältää kaikki ihmiselämän eri puolet. Moton sanoin toivon teille kaikkea hyvää ja onnistunutta yhteistyötä tulevaisuudessakin kirkon, Lähetysseuran ja Etiopian valtion kesken.”

Teksti ja kuvat Kati Keski-Mäenpää, Etiopia

Paastokeräys 2010: Etiopian kirkko kasvaa vapaaehtoisten voimin

Mon, 22 Feb 2010 06:00:00 GMT

Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko on maailman nopeimmin kasvava luterilainen kirkko. Kirkon noin 6200 seurakuntaan kuuluu lähes 5 miljoonaa ihmistä. Kasvu perustuu voimakkaaseen evankelioimistyöhön ja suureen vapaaehtoisten määrään. Kirkon suuri haaste on työntekijöiden ja vapaaehtoisten kouluttaminen. Suomen Lähetysseuran 2010 Paastokeräyksen tuotto käytetään Mekane Yesus -kirkon seurakuntien vastuuhenkilöiden koulutukseen.

Illubabor Bethelin hiippakunta läntisessä Etiopiassa on yksi voimakkaimmin kasvavista hiippakunnista. Maallikot kantavat vastuun seurakuntien toiminnasta, mutta vain harvalla on mitään teologista koulutusta. Kirkko järjestää lyhyitä kursseja niille, jotka toimivat johtavissa tehtävissä saarnaajina, evankelistoina tai luottamushenkilöinä seurakuntien vanhimmistossa. Kursseilla opiskellaan niin teologiaa kuin taloushallintoa, johtamista sekä konfliktien ratkomisen taitoja. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kasvattaa seurakuntien omaehtoisuutta.

Kuivuuden ja ruoan puutteen takia hiippakunnan alueelle tulee jatkuvasti pakolaisia muualta Etiopiasta. Kirkko tarvitsee evankelistoja, jotka voivat työskennellä pakolaisten keskuudessa. Kursseilla heitä opetetaan muun muassa ratkomaan ongelmia, joita ilmenee perheissä ja suvuissa sekä uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä.

Puolet seurakunnista ilman saarnaajaa

Ato Tamiru Libe on opettaja ja seurakunnan maallikkosaarnaaja.

”Seurakunnat valitsevat vanhimmistonsa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Monet heistä ovat lahjakkaita johtajia, mutta vailla koulutusta. Kurssien tulos on jo nähtävissä. Työn suunnitteluun ja arviointiin käytetään enemmän aikaa. Päätöksentekoon osallistuu koko ajan myös enemmän naisia ja nuoria.”

”Puolet seurakunnistamme tai saarnapaikoista on ilman saarnaajia. Kuitenkin niissä järjestetään jumalanpalvelus joka sunnuntai”, pastori Chali Tinirtu kertoo.

”Jäsenmäärä kasvaa, mutta hengellinen kasvu kärsii, kun pappeja ei ole riittävästi. Kiitos kurssien, maallikot voivat antaa kristillistä kasvatusta ja raamattuopetusta uusille seurakunnan jäsenille.”

Pastori Berhanu Yadeta näkee kursseissa monta myönteistä asiaa.

”Seurakuntien talous on parantunut. Köyhyys on edelleen suurin ongelmamme, mutta nykyään seurakuntalaiset ovat entistä halukkaampia tukemaan pappien palkkakustannuksissa ja kirkkojen kunnostamisessa. Moni on myös ymmärtänyt, miksi on tärkeää pitää Jumalan sanaa ohjenuorana omassa elämässään.”

Lähetysseuran Paastokeräys jatkuu toukokuun loppuun asti. Keräykseen voi osallistua netissä osoitteessa www.mission.fi/lahjoita tai maksamalla tilille Sampo 800014-161130/ viestikenttään PAASTO2010.

Viime vuoden Paastokeräys Suomen Lähetysseuran katastrofiaputyöhön tuotti 182 000 euroa.

Nenäpäivä lähestyy: Lähetysseura tukee aids-orpoja Etiopiassa

Mon, 19 Oct 2009 05:30:00 GMT

Dessien toimintakeskus Etiopiassa on vuodesta 2004 tarjonnut aids-orvoille lapsille ja nuorille paikan, jossa heistä voi kasvaa monitaitoisia ja erilaisuuden hyväksyviä ihmisiä. Vuosina 2009–2011 Suomen Lähetysseura käyttää Ylen Hyvä Säätiön Nenäpäivä-keräyksestä saamansa varat kahden uuden toimintakeskuksen perustamiseen läheisiin Woldiyan ja Kombolchan kaupunkeihin.

Suuri Nenäpäivä-show kerää avustusvaroja kehitysmaiden lapsille taas perjantaina 6.11. klo 18–24 YLE TV2:ssa.

Yhdessä tekemällä opitaan taitaviksi ja tasa-arvoisiksi

Dessien toimintakeskuksessa on vilkasta: siellä tehdään tekstiilikäsitöitä, koneompelua, kirjontaa ja puutöitä. Lapsilla on pienet kasvipalstat, ja heille opetetaan puutarhanhoitoa. Pienestä kirjastosta saa lainata kirjoja kotiin. Etiopiassa kirjastosta ei yleensä voi saada kotilainoja. Lasten lukuhalut ovatkin selvästi lisääntyneet.

Tärkeä toimintamuoto on englannin opetus, sillä kouluissa aloitetaan kaikki opetus englanniksi seitsemännellä luokalla. Tukiopetukseen on saatu vapaaehtoisapua muun muassa Suomesta. Liikunta, erityisesti jalkapallo, on suosittua. Lapset ja nuoret esittävät juhlissa näytelmiä, runoja ja lauluja. Seurakunnan työntekijät antavat raamattu- ja laulunopetusta. Terveyskasvatuksesta huolehtivat aids-orpolapsiohjelman sairaanhoitajat ja lääkäri.

Lapset ja nuoret ovat itse ehdottaneet, että vanhimmat ja kätevimmät heistä voisivat auttaa heikoimmassa asemassa olevia perheitä. He ovat ideoineet muun muassa kotien kunnostamista, jossa he voisivat käyttää toimintakeskuksen työvälineitä.

Toimintakeskus alkoi vapaaehtoisvoimin

Toimintakeskus käynnistyi vapaaehtoisvoimin Mekane Yesus –kirkon Dessien hiippakunnassa osana Suomen Lähetysseuran tukemaa aids-orpolapsiohjelmaa vuonna 2004. Hiippakunta antoi käyttöön tontin ja keskeneräisen rakennuksen kaupungin laidalta. Aids-orpolapsiohjelman lapsia ja heidän sisaruksiaan kutsuttiin mukaan ja toiminnasta kerrottiin perheille. Yli 12-vuotiaille nuorille annettiin kerhonohjaajakoulutusta.

Toiminta aloitettiin kunnostamalla rakennuksia henkilökunnan, lasten ja nuorten yhteisvoimin. Aids-orpolapsiohjelman työntekijät toimivat keskuksessa vapaaehtoispohjalta. Nuorten vastuulle annetaan tehtäviä mahdollisuuksien mukaan.

Erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää

Lasten ja nuorten kanssa on keskusteltu toiminnan periaatteista. Näitä ovat muun muassa toisen kunnioittaminen, uskonnonvapaus, erilaisuuden hyväksyminen ja kaikenlaisen työnteon arvostaminen.

Erilaisuuden hyväksyminen on noussut tärkeäksi asiaksi, koska nuoret edustavat eri uskontoryhmiä: on muslimeita, ortodokseja ja protestantteja. Kuurojen nuorten mukaantulo keväällä 2008 on antanut aivan uudenlaiset mahdollisuuden erilaisuuden kanssa elämiseen.

Kuurojen asema on hyvin heikko etiopialaisessa yhteiskunnassa. Koska he eivät ymmärrä puhetta, heitä pidetään tyhminä, eikä heidän uskota oppivan tekemään työtä kunnollisesti. Dessien toimintakeskuksessa kuulevat ja kuurot oppivat työskentelemään yhdessä. Viittomakielen taitoa ei ole, eikä kuulevia tulkkeja ole saatavilla. Toimintakeskuksen koordinaattori on saanut pikakurssin viittomakielessä Hosainan kuurojenkoulussa, ja myös aids-orpolapsiohjelman sosiaalityöntekijä osaa viittomakielen alkeet.

Teksti ja kuvat: Pirkko ja Matti Nummela

Lähetysseuran Nenäpäivä-kohde

Lue lisää Suomen Lähetysseuran työstä Etiopiassa

Lue lisää Dessien aids-orpotyöstä Nenäpäiväjutusta 2008

www.nenapaiva.fi

Etiopialaiset miettivät kirjoitusmerkkejä

Mon, 19 Oct 2009 09:00:00 GMT

Lähetysseuran työntekijä Aija Katriina Ahlberg osallistui kokoukseen, jossa osanottajat pohtivat Etiopiassa käytettävien dizin, shekon ja benchin kielten oikeinkirjoitusta. Oma äidinkieli kirjoitetussa muodossa oli monille suuren riemun aihe.

Kun Etiopiassa aletaan kirjoittaa jotain kieltä, täytyy kieliryhmän ensin päättää, minkälaisia kirjainmerkkejä he haluavat käyttää. Tavallisimmin valinta tehdään amharan kielessä käytettävien, etiopialaisten tavukirjainten ja Suomessakin käytettävien, ns. latinalaisten kirjainmerkkien välillä.

Niinpä myös dizin, shekon ja benchin kielialueilla järjestettiin suuret kielikokoukset, joihin osallistui satoja paikallishallinnon virkamiehiä, uskonnollisia johtajia ja kylänvanhimpia.

Näitä kieliä tutkineet kielitieteilijät kertoivat kokousedustajille molempien kirjainmerkkien eduista ja haitoista. He esittelivät, miltä kukin kieli näyttää erilaisilla merkeillä kirjoitettuna.

Perinteisiä etiopialaisia vai latinalaisia kirjaimia

Pitkien keskustelujen päätteeksi kokousten osanottajat äänestivät, kummilla kirjainmerkeillä he halusivat kieltään kirjoitettavan. Kaikissa kolmessa kieliryhmässä enemmistö äänesti latinalaisten kirjainten puolesta.

Kun päätökset kirjainmerkeistä oli tehty, ryhdyttiin hiomaan yksityiskohtia. Mitä kirjainmerkkiä käytetään kullekin äänteelle. Kirjoitetaanko otsikoissa kaikki sanat isolla alkukirjaimella kuten englannissa usein tehdään, vai vain ensimmäisen sanan alkukirjain kuten monissa muissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä.

Jokaisesta kieliryhmästä oli kutsuttu kymmenkunta äidinkielistä puhujaa miettimään vaihtoehtoja ja tekemään ratkaisuja kolme viikkoa kestäneeseen työpajaan. Samalla osanottajat opettelivat kirjoittamaan omaa kieltään ja alkoivat hahmotella aapisia ja muuta alkeisoppimateriaalia.

Olin mukana auttamassa dizin kielen puhujia heidän hioessaan omaa kirjoitusjärjestelmäänsä. Oli hyvä työstää diziä yhtä aikaa ja samoissa tiloissa shekon ja benchin kanssa, sillä kielet ovat sukua toisilleen. Kun kaikkien kolmen kielen puhujat asuvat vielä naapureina keskenään, on järkevää pyrkiä kirjoittamaan kieliä mahdollisimman samalla tavalla. Näin esimerkiksi benchiä toisena kielenä puhuva dizi voi - opittuaan lukemaan omaa kieltään - lukea myös benchiä ilman, että hänen tarvitsee opetella erilaisia kirjainmerkkejä tai muita oikeinkirjoitussääntöjä.

”Vanhalla iällään dizin kieli rakensi tikapuut”

Vaikka työ oli vaativaa meille kaikille, työpajassa vallitsi suuri innostus ja tekemisen riemu. Monille osanottajille pelkkä ajatus siitä, että heidän äidinkielensä oli saamassa kirjallisen muodon, oli valtava.

”Riemullani ei ole mitään mittaa; koen niin suunnatonta iloa, etten osaa sitä sanoin kuvata”, totesi eräs työpajaan osallistunut benchin puhuja.

Toinen, shekon puhuja, puolestaan kuvasi tunnettaan Kristuksen ylösnousemuksen tuoman riemun jälkeen suurimmaksi riemuksi elämässään.

Mizan Teferissä syntyi tyttövauva sinä päivänä, kun päätös ryhtyä kirjoittamaan benchin kieltä latinalaisilla kirjaimilla tehtiin. Vanhemmat antoivat tytölle nimeksi ”Latine”. Etiopiassa on tavallista antaa lapselle nimi, joka kuvaa syntymähetken olosuhteita, ja nimivalinnallaan vanhemmat osoittivat, miten tärkeänä he kokivat päätöksen benchin kirjoitusjärjestelmästä.

Työpajassa dizin kielen puhujat ilmaisivat riemuaan keksimällä tilanteen kunniaksi uuden sananparren: Vanhalla iällään dizin kieli rakensi tikapuut ja alkoi kiivetä ylös.

Katkelma Aija ja Timo Ahlbergin nimikkokirjeestä

Raamatunkäännöstyötä Ambomaalta Papua-Uuteen-Guineaan

Fri, 25 Sep 2009 07:02:47 GMT

Kun Lähetysseuran ensimmäinen lähetyskoulu alkoi 17. marraskuuta 1862, olisi ollut vaikea kuvitella, että jotkut siellä ahertavista nuoristamiehistä kääntäisivät Raamattua. Kellään heistä ei ollut korkeita opintoja takanaan.

Oppimattomista miehistä raamatunkääntäjiksi

Kun Lähetysseura perustettiin vuonna 1859, Suomessa ei ollut vielä yleistä oppivelvollisuutta. Lukutaito opittiin kiertokoulussa ja kinkereillä.

Lähetyskouluun hakeneet olivat oppimattomia miehiä: Pietari Kurvinen ja Martti Rautanen olivat maatalon poikia ja Botolf Björklundin isä oli puuseppä. Karl Tolonen oli räätälin poika, ja hän oli ainoa, joka oli käynyt säännöllistä koulua, hänkin vain ala-alkeiskoulun.

Lähetyskoulu kesti kuusi vuotta. Tavallisten kouluaineiden lisäksi opiskeltiin Raamattua, raamatunhistoriaa, uskonoppia, latinaa, englantia, saksaa ja jopa kreikkaa.

Lähetyskoulu loppui, ja kymmenen miestä nousi laivaan kesäkuussa 1868. Lounais-Afrikan kamaralle Walfish Bayhin he rantautuivat seuraavan vuoden helmikuussa.

Mitään systemaattista kielenopiskelua he eivät järjestäneet, vaan itse kukin vastasi omista opinnoistaan.

Pietari Kurvinen ja Karl Tolonen oppivat pian ndongan kielen. Kurvinen ei aikaillut kirjojen teossa, vaan kielen opittuaan teki 32-sivuisen aapisen, ABD-kirjan. Se ilmestyi vuonna 1876 ja oli ensimmäinen ndongankielinen kirja.

Kristillistä opetusta varten tarvittiin peruskirjoja kuten kymmenen käskyä ja Lutherin Vähä katekismus. Ne teki Skoglund, joka oli lahjakas kielissä, teki myös lyhyen raamatunhistorian.

Rautanen astuu remmiin

1880-luvulle tultaessa lähes kaikki ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat palanneet Suomeen. Martti Rautasesta oli tullut paras ndongan kielen tuntija. Hän oli tutkinut kieltä ahkerasti sekä kerännyt sanoja ja kansantarinoita.

Vuosikymmenen loppuun mennessä hän oli kääntänyt kaikki neljä evankeliumia ja Apostolien teot. Koko Uusi testamentti valmistui vuonna 1903, kun Rautanen oli käymässä Suomessa.

Palattuaan Suomesta Martti Rautanen jatkoi käännöstyötä. Albin Savola käänsi Danielin kirjan ja pienet profeettakirjat vuosina 1903-05. Juho Wehanen oli kääntänyt Joosuan kirjan.

Rautanen työskenteli useimmiten yksin. Hän luki kuitenkin käännöksiään paikallisille uskotuille kristityille ja keskusteli heidän kanssaan, mikä käännös olisi ymmärrettävin. Hän oli hyvin tarkka siitä, että käännöksiin tuli puhdasta kieltä.

Joulukuussa 1920 Rautanen saattoi hengähtää: kaikki Vanhan testamentin kirjat oli käännetty ndongaksi. Kesti kuitenkin vielä kolme vuotta ennen kuin koko Raamattu oli tarkistettu ja valmis lähetettäväksi painoon.

Valmista ndongankielistä Raamattua Rautanen ei ehtinyt nähdä: hän kuoli 19. lokakuuta 1926.

Raamatun painattaminen pitkittyi monista syistä. Valmiit Raamatut saatiin painosta vasta vuonna 1954. Johanna Rautanen, Martti Rautasen tytär, joka asui tuolloin Ambomaalla, sai näin käsiinsä isänsä elämäntyön. Vielä nykyäänkin namibialaiset kutsuvat tätä versiota Nakambalen Raamatuksi.

Namibialaiset kiittävät

Toimiminen maan asukkaiden omalla kielellä, raamatunkäännöstyö, Raamatun opetus sekä kansankielisen kirjallisuuden kehittäminen on ollut aina olennainen piirre Suomen Lähetysseuran työtä.

Siitä Lähetysseura sai kiitosta Tampereen lähetysjuhlilla, jonne Namibian presidentti Hifikepunye Pohamba oli lähettänyt tervehdyksensä piispa Kleopas Dumenin välityksellä:

”Suomalaiset tekivät tutkimustyötä paikallisista kielistä, mikä mahdollisti Raamatun kääntämisen näille kielille. He kirjoittivat myös ensimmäiset kirjat namibialaisilla kielillä.”

Muita Namibian kieliä

Vuonna 1957 Britannian ja ulkomaan raamattuseura kutsui kuanjamankielisen Raamatun korjaustyöhön Walter Björklundin. Korjaustyön jälkeen Björklund alkoi kääntää Vanhaa testamenttia. Myös Erkki Hyvönen ja Laina Kivelä toimivat käännöstyössä. Koko Raamattu ilmestyi vuonna 1974.

Okavangolla puhutulle kuangalin kielelle Raamattua alettiin kääntää vuonna 1969. Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1974 ja koko Raamattu vuonna 1987.

Terttu Heikkinen osallistui kung- ja huagakielille tehtyyn käännöstyöhön.

Senegal, Etiopia, Angola

Lähetysseura aloitti työn Senegalissa vuonna 1974. Stig-Olof Fernström ja Tuula Faye ryhtyivät kääntämään Raamattua sinen sereeriksi Waly Fayen kanssa. Raamatunkäännöstyössä toimivat sittemmin myös Teija ja Raimo Laine sekä Kari Pöykkö.

Heidän työtovereinaan uurastivat vuosikymmenien ajan Ndongo Fall ja Pape Diouf. Uusi testamentti ilmestyi sereeriksi vuonna 1987 ja koko Raamattu 2007.

Senegalin väestöstä neljäsosa on fulaaneja, joiden äidinkieli on pulaari. Pulaarinkielinen Uusi testamentti ilmestyi 1990-luvun lopulla. Marko Hanslian kääntää Vanhaa testamenttia Samba Coulibalyn ja Malick Syn kanssa.

Etiopiassa Elsa Korhonen ja Mirja Saksa aloittivat 1981 kambaatan- ja hadijankieliset käännökset. Virallinen kirjaimisto vaihdettiin latinalaisiin aakkosiin, ja Mirja Saksa on muuttanut kambaatankielistä Uutta testamenttia uuteen kirjoitusasuun. Koko Raamatun arvioidaan valmistuvan 2013.

Angolassa Lähetysseura tukee Angolan raamattuseuran työtä eteläisessä Kunenen läänissä. Siellä nkumbia puhuu yli 100 000 asukasta. Suuresta osasta Uuden testamentin kirjoja on olemassa raakakäännökset. Riikka Halme toimii raamatunkäännöskonsulttina.

Työ jatkuu Papua-Uudella-Guinealla ja Thaimaassa

Ensimmäinen Lähetysseuran työntekijä, joka lähti Papua-Uuteen-Guineaan, oli Sinikka Turpeinen vuonna 1972. Kirjassaan ”Suuren päällikön tytär” Sinikka Saari (os. Turpeinen) kertoo elämästään ja työstään binenkielisessä raamatunkäännöstyössä. Uusi testamentti saatiin painosta 1994.

Perinteisesti useimmat kääntäjät ovat tehneet työtä yhden kielen parissa. Viitisen vuotta sitten alkoi Uuden Irlannin saaristossa monikielinen työ: Tomas ja Riikka-Maria Kolkka toimivat raamatunkäännös- ja lukutaitotyössä viiden sukulaiskielen parissa.

Pohjois-Thaimaassa Tuula Kosonen tekee raamatunkäännös- ja lukutaitotyötä aken kielellä. Valmiina on Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, Apostolien teot ja Galatalaiskirje. Aken puhujia asuu myös Kiinassa ja Myanmarissa.

Oma kieli, oma mieli

Gambialainen professori Lamin Sanneh on tutkinut raamatunkääntämisen merkitystä afrikkalaisiin kulttuureihin. Hän painottaa, että juuri äidinkieli muodostaa kulttuurin ytimen, koska ihminen sekä ajattelee että ilmaisee itseänsä äidinkielellään. Omalla kielellä usko ja olemassaolon peruskysymykset tulevat ymmärrettäviksi.

Saman on todennut käytännön työssä Sinikka Saari:

”Vasta sitten, kun kääntäjä samastuu paikallisiin ihmisiin, heidän ajatusmaailmaansa ja elämätyyliinsä niin paljon kuin mahdollista, hän voi odottaa tulevansa kuulluksi. Vasta sitten hän toi tehokkaasti siirtää Jumalan puhetta heidän kielelleen.”

Paula Laajalahti

Lähetysseuran stipendiaatti valmistui hienoin arvosanoin Etiopiassa

Mon, 07 Sep 2009 09:00:00 GMT

Addis Abeban yliopistossa opiskellut Moges Tamene valmistui heinäkuun 25. päivä maisteriksi erinomaisin arvosanoin.

Moges Tamene opiskeli kehitystyötä kahden vuoden ajan Lähetysseuran stipendiaattina.

Tamenen lopputyö käsitteli Amharan läänissä sijaitsevan Dehana Woredan maattomien asukkaiden toimeentuloa ja ruoansaantimahdollisuuksia.

Moges Tamene opiskeli kolmenkymmenen hengen ryhmässä, ja hän oli koko opiskeluaikansa ryhmänsä paras. Hänen keskiarvonsa oli 3,84, kun paras mahdollinen on 4. Tamene jatkaa työskentelyään Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon kehitys- ja sosiaalityön osastossa projektikoordinaattorina.

Christine Björkskog

***

Suomen Lähetysseura tukee yhteistyökirkkojensa omaehtoisuutta muun muassa myöntämällä opiskelustipendejä työntekijöille.

Dessien seurakunta saa oman kirkon Etiopiassa

Wed, 08 Jul 2009 09:00:00 GMT

Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon Dessien pieni hiippakunta on ahertanut useita vuosia saadakseen kirkon. Toukokuun lopussa laskettiin kirkon peruskivi, ja rakennustyöt voivat alkaa.

Kirkon tontin varmistaminen vei nelisen vuotta. Tähän asti Dessien seurakunta on kokoontunut väliaikaisissa tiloissa, joko lasten päiväkotityön keskuksessa tai jumalanpalveluskäyttöön luovutetuissa yksityistiloissa.

Kirkon peruskivi laskettiin 24.toukokuuta. Siunauspuheen pitivät Dessien hiippakunnan pääsihteeri Nahom Teshom ja presidentti Mulugeta Melaku.

Mekane Yesus -kirkko on kokenut alueella vaikeuksia: Dessiestä 70 kilometrin päässä sijaitsevassa Kemisen kaupungissa kirkko on poltettu kaksi kertaa ja vartijaa on pahoinpidelty.

Myös alueen valtauskonnot, perinteinen koptikirkko ja islam, suhtautuvat epäilevästi - ja joskus vihamielisesti - Mekane Yesus -kirkkoon.

Nyt Dessien kaupungin pääkadun varrelle nouseva kirkko kantaa rohkeasti todistusta Kristuksesta, vaikeissakin olosuhteissa.

Elisa Blomberg

Suomen Lähetysseuran alue-edustaja Etiopiassa

***

Lähetysseuran kumppani Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko on yksi nopeimmin kasvavia kirkkoja maailmassa. Lue lisää

Qondeen kylä sai koulun naisten ansiosta Etiopiassa

Mon, 27 Apr 2009 09:00:00 GMT

Kuusi vuotta sitten syrjäisessä Qondeen kylän seurakunnassa oli kolme lukutaitoista jäsentä. Nyt kylässä on koulu - naisten ansiosta.

Naisten oromonkielisestä lukutaitotyöstä olemme saaneet kuulla jälleen iloisia uutisia.

Syvällä maaseudulla, Qondeen kylän alueella ei ollut koulua. Reilu kuusi vuotta sitten aloitimme siellä naisten lukuryhmän. Silloin Qondeen seurakunnassa oli kolme lukutaitoista jäsentä.

Lukuryhmän aloitus oli niin innostava, että pikkuhiljaa kyläläiset halusivat rakentaa lapsilleen koulun. He tekivät sen ja saivat valtiolta koulurakennukseen pellit. Koulu sai nimekseen Evankeliumin koulu, oromoksi "Mana barumsaa Wangeelaa."

Luokka-asteita oli alussa vain 1-4. Opittuaan lukemaan lukuryhmien nuoret tytöt siirtyivät kouluun oppilaiksi.

Näin seurakuntakin sai vähitellen lisää lukutaitoisia jäseniä.

Tänään Qondeessa on enemmän lukutaitoisia naisia kuin miehiä. Viime marraskuussa kaksi ryhmää, 13 naista ja 12 miestä, sai todistukset ja palkinnot lukutaidosta. Uusi ryhmä on jo käynnistynyt, ja siihen tuli myös islamuskoisia halukkaita.

Regina Hantikainen

Kirjoittaja toimii naistyön kouluttajana Mettussa Etiopian evankelisessa Mekane Yesus -kirkossa. Hiippakunnan naistyön sihteerin, rouva Nigatua Anbesen kanssa hän vastaa naistyöntekijöiden kouluttamisesta, rovastikuntien naistyön koordinaattoreiden työn tukemisesta ja seurannasta sekä tyttöpiirien ohjaajien kouluttamisesta. Hantikainen toimii myös oromonkielisessä naisten lukutaitotyössä sekä tukee Liidia-käsityöpajan toimintaa.

Lähetysseuran katastrofiapu luo toivoa Etiopiassa

Thu, 09 Apr 2009 09:38:10 GMT

Viestejä Etiopiaa uhkaavasta nälänhädästä alkoi kantautua yhä tiheämmin kesällä 2008. Mekane Yesus –kirkon kehitysyhteistyöosaston anomuksesta Suomen Lähetysseura osoitti alkusyksystä 100 000 euroa välittömään katastrofityöhön Dinshon alueella Balen provinssissa.

Bale kuuluu Oromian osavaltioon, jossa kuivuustilanne on erittäin vaikea. Sittemmin Suomen ulkoasiainministeriö myönsi Etiopian nälänhädän hoitoon Lähetysseuran kautta vielä 300 000 euroa.

Ensin kuivuus, sitten tulvat

Yhden onni on toisen onnettomuus. Dinshon alueelle loppuvuodesta 2008 osuneet sateet paransivat merkittävästi väestön selviytymismahdollisuuksia. Rutikuiville ylänkömaille osunut raju vedentulo nosti kuitenkin Wabe Shebele –joen pintaa Dinshosta etelään Gasseran alueella. Tulvavesi tempaisi matkaansa jokivarren viljelijöiden peltotilkut sekä työkalut vesipumppuja myöden. Nälänhädän uhka matkasi näin vesien mukana uusien väestöryhmien riesaksi.

Tilanteen muututtua Mekane Yesus –kirkon kehitysyhteistyöosasto korjasi suunnitelmiaan. Ulkoasiainministeriön suostumuksella suomalaisten panos kohdennettiin viivytyksittä sinne, missä tarve oli kaikkein suurin. Niinpä vuoden 2009 ensimmäisinä kuukausina lähes 8 000 gasseralaista on päässyt eteenpäin Lähetysseuran kanavoiman tuen kautta.

Wabe Shebele –joen tulva-alue on erittäin vaikeapääsyinen. Pahimmin kärsineille seuduille ei ole kunnollista kulkuyhteyttä, joten ihmiset joutuvat noutamaan humanitaarista apua Gasseran kaupunkikeskuksesta jopa usean päivämatkan takaa. Kylistä matkaan laitetaan ne, joilla vielä on voimaa liikkumiseen. Aasiensa selässä he kuljettavat ruoka-annoksia myös niille, jotka eivät kykene noutamaan omaa osuuttaan Gasserasta.

Toive pitkäaikaisemmasta kehitystyöstä

Katastrofialueen maanviljelijät toivovat, että kirkko jatkaisi työtään Gasseran seudulla. Viljelijät kaipaavat kirkolta apua etenkin erilaisissa kehityshankkeissa. Kokemuksensa pohjalta he tietävät, että tulva-alttiissakin ympäristössä voidaan selviytyä. Tämä edellyttää kuitenkin viljelysten huolellista sijoittamista tulvavesien ulottumattomiin. Samoin tarvitaan vesipumppuja, uusia työkaluja sekä kenties myös entistä monipuolisempia vilja- ja hedelmälajikkeita.

Timo Frilander

kirjoittaja on Lähetysseuran katastrofityön suunnittelija, joka vieraili Etiopiassa maaliskuussa

Mekane Yesus -kirkon uudet johtajat siunattiin virkaan Etiopiassa

Mon, 23 Feb 2009 10:00:00 GMT

Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko sai uudet johtajat. Kirkko on kasvanut voimakkaasti, ja siinä on yli 5 miljoonaa jäsentä.

Kirkolliskokouksessa tammikuussa 2009 valitut kirkon johtajat asetettiin virkaansa 15.2.2009 Awasalla Mekane Yesus -kirkon Tabor-seurakunnan kirkossa. Pastori, TT Wakseyoum Idosa asetettiin presidentin virkaan, pastori Dereje Jemberu varapresidentin virkaan ja herra Almaw Gari kirkon taloudenhoitajan virkaan.

Kirkko oli täyttynyt tuhansista sanankuulijoista niin, että katokset ulkopuolellakin olivat täynnä juhlivaa kirkkoväkeä. Suomalaisia lähetysjärjestöjä edustivat alue-edustajat Elisa Blomberg Suomen Lähetysseurasta ja Pirkko Tuppurainen Suomen Evankelisesta Kansanlähetyksestä.

Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko on kasvanut viime vuosikymmeninä yli viisi miljoonaa jäsentä käsittäväksi kirkoksi. Kirkon kasvu jatkuu edelleen.

Kirkon väistyvä presidentti, pastori Iteffa Gobena saarnasi Sakarjan kirjan neljännestä luvusta ja korosti Sakarjan sanoja: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot”.

Lisäksi hän jatkoi Sakarjan kirjan sanoin: ”Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä”. Myös uusi presidentti toisti näitä ajatuksia omassa puheessaan.

Mekane Yesus -kirkko vietti 50-vuotisjuhliaan tammikuussa. Suomen Lähetysseura on toiminut sen kanssa yhteistyössä vuodesta 1968. Lähetysseuran työntekijöitä työskentelee julistus- ja seurakuntatyössä, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja diakonian sekä rauhan ja sovinnon työssä sekä hiv ja aids -ohjelmassa.

Pirkko Nummela

Lue lisää Suomen Lähetysseuran työstä Etiopiassa

Mekane Yesus –kirkko täytti 50 vuotta: kirkko muisti ansioituneita lähetystyöntekijöitä

Tue, 03 Feb 2009 06:46:39 GMT

Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus vietti 50-vuotisjuhliaan näyttävästi Addis Abebassa anteeksiannon, sovinnon ja yhtenäisyyden iloisessa hengessä. Juhlallisuudet huipentuivat Millenium-hallissa tuhansien osallistujien kanssa pidetyssä näyttävässä ja arvokkaassa juhlajumalanpalveluksessa sunnuntaina 18.1.

Lisäksi kutsuvieraille oli järjestetty iltatilaisuus Sheraton-hotellissa. Tätä tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan myös Etiopian presidentti Girma Wolde Giorgis, Oromian osavaltion presidentti Abbaadulla Gemede ja Suomen Etiopian-suurlähettiläs Kirsti Aarnio.

Suomen Lähetysseuraa juhlallisuuksissa ja kokouksissa edustivat Lähetysseuran ensimmäiset Etiopian-lähetystyöntekijät Kaarlo ja Anna-Leena Hirvilammi sekä yhteistyökoordinaattori Erkki Helminen ja Etiopian alue-edustaja Elisa Blomberg. Erkki Helminen esitti juhlissa myös Suomen arkkipiispan tervehdyksen. Juhlallisuuksiin ja kokouksiin osallistui runsaasti myös maassa työskenteleviä lähetystyöntekijöitä ja ulkomaisia vieraita. Juhlallisuuksia televisioitiin.

Merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja

Mekane Yesus -kirkon jäsenmäärä on ylittänyt viiden miljoonan rajan. Kirkko perustettiin tammikuussa 1959 viiden eri lähetysjärjestön avustamana. Kirkko juhli myös 110-vuotisjuhlaa ensimmäisen kasteen kunniaksi. Kuusikymmentä seuraavaa vuotta maassa tehtiin lähetystyötä ja seurakuntia toimi eri puolilla maata. Nyt kirkolla on noin 35 yhteistyökumppania eri puolilta maailmaa.

Juhlien tuotiin esille kirkon laaja ja merkittävä yhteiskunnallinen vaikutustyö. Kirkon presidentti Iteffa Gobena ja Etiopian parlamentin puhemies Degefe Bula toivoivat yhteistyön kirkon ja hallituksen välillä jatkuvan. Kirkon osuus muun muassa eri kirjakielien luojana, raamatunkääntäjänä, lukutaito-ohjelmien toimeenpanijana, naisten aseman kohottajana ja aidsin vastaisen ohjelman aloittajana on ollut uraauurtava. Kirkko on perustanut ja ylläpitänyt kouluja, klinikoita ja sairaaloita sekä mahdollistanut vesi- ja metsitysohjelmia ja laajoja maaseudunkehittämisohjelmia eri puolilla Etiopiaa. Nälänhätien aikoina kirkon merkittävä osuus ihmishenkien pelastajana tunnetaan yleisesti.

Ansioituneita lähetystyöntekijöitä muistettiin

Kirkko muisti työntekijöitään ja yhteistyökumppaneitaan sekä palkitsi pitkäaikaisia, ansioituneita työntekijöitään mitalein ja huomionosoituksin. Etiopian presidentiltä saivat kunniatohtorin arvon Mekane Yesus –kirkon emerituspresidentti Emmanuel Abraham, lähetystyöntekijät Loren Bliese, Nils Reimer ja Tesgara Hirpo. Emerituspresidentin arvon saivat Mekane Yesus –kirkon entiset presidentit Francis Stefanos ja Yaddessa Daba sekä virkakauttaan lopettava presidentti Iteffa Gobena, joka sai myös erityistunnustuksen johtajuudestaan.

Suurimman huomionosoituksen suomalaisista sai Kylväjän työntekijä Ritva Olkkola-Pääkkönen vastaanottaessaan kirkon kunniamerkin Etiopian presidentiltä Girma Wolde Giorgisilta. Kirkko myönsi mitalit Lähetysseuran työntekijöille Kirsti Mauraselle, Kerttu Nygrenille, Regina Hantikaiselle ja Elisa Blombergille sekä Kansanlähetyksen työntekijöille Kyösti Jokimiehelle, Seppo Väisäselle ja Ulpu Leinolle. Kaarlo Hirvilammen mukaan nimettiin Hosainan teologisen seminaarin kirjasto.

Anteeksiannon ja sovinnon juhla

Kiitos ja ilo anteeksiannosta ja sovinnosta sävytti juhlajumalanpalvelusta 18.1. Elokuussa 2008 oli sovittu kirkon kahtia jakanut riita. Anteeksiantoa, sovintoa ja yhteenkuuluvuutta kirkossa haluttiin korostaa eri tavoin. Juhlaan oli muun muassa kutsuttu kunniavieraiksi kymmeniä 50 vuotta avioliittossa eläneitä aviopareja eri puolilta maata. He esiintyivät juhlassa värikkäissä etiopialaisissa puvuissa. Jumalanpalvelukseen tuotiin Etiopian osavaltioiden liput ja siirrettiin nuoremmalle sukupolvelle korostaen näin myös kansallista yhtenäisyyttä. Lapset ja nuoret poistuivat juhlasta kantaen lippuja juhlayleisön rukoillessa. Nuoren sukupolven toivottiin jatkavan työtä ja ottavan vastuun.

18.1. muurattiin myös juhlallisesti kirkon yliopiston peruskivi Mekane Yesus –kirkon Addis Abeban seminaarin alueella. Muuraajina olivat kirkon presidentti Iteffa Gobena ja Addis Abeban pormestari Kuma Demeksa. Yliopiston toivotaan rakentuvan alueelle tulevina vuosikymmeninä.

Välittömästi juhlallisuuksien jälkeen 19. - 25.1. pidettiin kirkon vuosittainen kirkolliskokous, jossa edustajat kaikista kirkon hiippakunnista ja muista yksiköistä päättivät kirkon raporteista ja valitsivat kirkon ylimmät toimihenkilöt. Uudeksi kirkon johtajaksi valittiin tri Wakseyoum Idosa. Kokouksen pitopaikan, Mekane Yesus -kirkon seminaarin alueelle oli lisäksi pystytetty näyttely, jossa kirkon eri yksiköt esittelivät toimintaansa.

SLS / Pirkko Nummela

Suomen Lähetysseuran yhteistyö Mekane Yesus -kirkon kanssa alkoi vuonna 1968. Lue lisää

Adanech taistelee naisten ympärileikkausta vastaan Etiopiassa

Fri, 23 Jan 2009 10:59:36 GMT

”Leikataanko nenä pois? Onko se tarpeeton ruumiinosa?”, kysyy Adanech Onke ja laittaa sormet nenänsä ympärille ikään kuin saksiksi. ”Entä korvat? Ovatko ne jotain ylimääräistä?” hän jatkaa pitäen kiinni korvalehdestään.

”Ei. Ihmisessä ei ole mitään ylimääräistä. Jumala ei luonut turhia ruumiinosia, jotka meidän ihmisten pitäisi leikata pois.”

Näin Adanech Onke Etiopian Mekane Yesus –kirkosta kertoo kirkon työstä naisten sukuelinten silpomista vastaan. Liikkeelle lähdetään Jumalan luomistyöstä; sen arvokkuuden ymmärtävät niin luterilaiset, ortodoksit kuin muslimitkin Etiopiassa. Kyse ei ole uskonnollisesta tavasta, vaan haitallisesta perinteestä, jota vastaan valtio, järjestöt sekä eri uskontokunnat taistelevat yhä pontevammin.

”Naisessa ei ole mitään ylimääräistä”

Adanech haluaa, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Ympärileikkaus-termiä käytetään Etiopiassa myös silloin, kun puusta tai muista kasveista leikataan tarpeettomia osia pois. Kun naiselta poistetaan klitoris, kyse ei ole ympärileikkauksesta, vaan silpomisesta. Suomessa asiasta puhuttaessa käytetään tavallisesti neutraalimpaa ympärileikkaus-sanaa*.

Etiopiassa esiintyy naisten ympärileikkauksessa eri tyylejä. Lievimmillään kyseessä on symbolinen ympärileikkaus; seitsemän päivän ikäiselle tytölle tehdään pieni viilto klitorikseen niin, että pari tippaa verta vuotaa. Mutta näin on vain pienellä alueella Etiopiassa. Pahimmillaan – näin on myös Adanechin kotiseudulla – murrosikäiseltä tytöltä poistetaan klitoris ja ulkoiset häpyhuulet ja reunat ommellaan kiinni niin, että jää vain pieni reikä kuukautisvuotoa varten. Etiopiassa noin 75 prosenttia naisista on ympärileikattuja. Tyttöjen ympärileikkaus on Etiopian laissa kielletty sakkorangaistuksen uhalla, mutta muun muassa tavan yleisyyden takia lakia on vaikea panna toteen.

Ympärileikkaus on luonnollisesti kivulias toimenpide, josta voi seurata runsasta verenvuotoa ja tulehduksia, vaarana on myös saada hiv-tartunta. Seuraukset eivät lopu haavojen paranemiseen, vaan nainen kärsii ympärileikkauksesta koko loppuelämänsä: kuukautisongelmat, avioelämän ongelmat, vakavat repeämät synnytyksessä. Joskus seurauksena on kyvyttömyys pidättää virtsaa, mistä taas seuraa yhteisöstä poissulkeminen.

Adanech kertoo, että hänen on muun muassa vaikea kävellä pitkiä matkoja. Hän myös kertoo ensimmäisen synnytyksensä kestäneen useamman päivän ja synnytystä varten hän joutui matkustamaan kotiseudultaan Hosainasta pääkaupunkiin Addis Abebaan.

”Ensimmäiset häät”

Miksi näin paljon kärsimystä tuottava tapa edelleen vain jatkuu?

– Se on niin syvällä kiinni kulttuurissa ja sosiaalinen paine on kova, Adanech sanoo.

– Äidit pelkäävät, ettei tytär pääse naimisiin, jos häntä ei ole ympärileikattu. Ihmiset ajattelevat, että ympärileikkaamaton tyttö on oikukas, tottelematon ja seksuaalisesti yliaktiivinen – sekä kömpelö, astiat eivät pysy käsissä. Mutta kyllä minä olen rikkonut astioita ympärileikkauksen jälkeenkin, Adanech hymyilee.

– Se on myös siirtymäriitti, ”ensimmäiset häät”. Tytölle järjestetään juhla, hän saa lahjoja ja tarjolla on hyvää ruokaa. Me kirkossa olemme sanoneet, että perheet voisivat mieluummin juhlia vaikka tytön valmistumista koulusta.

Tapaa on pitänyt yllä sekin, että seksuaaliasioista ei ole ollut soveliasta puhua. Naiset ovat kärsineet hiljaa, eivätkä he ole voineet puhua asioista vanhemmilleen tai puolisoilleen. Nyt tämä asia on muuttumassa.

Adanech työtovereineen alkoi puhua tyttöjen ympärileikkauksesta 1990-luvun alussa osana kirkon perhesuunnitteluvalistusta. Nyt kirkon yhteisönkehityshankkeissa on olennaisena mukana koulutusta haitallisista perinteistä, joista pahin on tyttöjen ympärileikkaus. Aluksi keskusteltiin erikseen naisten ja miesten kanssa, nyt on päästy siihen, että pidetään työpajoja, joissa on paikalla molemmat puolisot.

Yhteisöt valitsevat keskuudestaan vaikuttajapariskuntia, joiden kanssa keskustellaan siitä, millaisia perinteitä ja tapoja – hyviä ja pahoja – yhteisössä on, mitä seurauksia niistä on ja mitä niille pitäisi tehdä. Nämä pariskunnat sitten levittävät tietoutta omassa ympäristössään eteenpäin.

”Näkeminen on uskomista”

Erityisen tehokkaaksi välineeksi valistustyössä on osoittautunut video, jossa näytetään, mitä ympärileikkauksessa tapahtuu. Jotkut sulkevat silmänsä, jotkut itkevät. Videon vaikutus on niin shokeeraava, että sen jälkeen kukaan ei enää voi sanoa olevansa tietämätön.

– Näkeminen on uskomista. Hiljaisuus on rikottava. Asiasta on puhuttava avoimesti, vaikka se vaikeaa onkin. Kyllä minuakin on pidetty hulluna, koska olen puhunut kielletyistä asioista, Adanech sanoo.

Merkkejä muutoksesta on näkyvissä. Nykyisin tyttöjen ympärileikkausta vastaan kampanjoidaan myös lehdissä, radiossa, televisiossa ja tienvarsitauluissa. Suurin osa väestöstä asuu kuitenkin maaseudulla, jossa tiedotusvälineitä ei juuri seurata. Siksi Adanech iloitseekin, että nyt asiasta puhutaan myös kouluissa.

– Nyt alkaa olla jo aikuiseksi kasvaneita tyttöjä, joita ei ole ympärileikattu. He pääsevät naimisiin ja todistavat muutenkin elämällään, että ympärileikkaamattomuuteen liittyvät monet uskomukset eivät pidä paikkansa. Vähävähältä asenteet muuttuvat ja ihmiset rohkaistuvat vastustamaan vanhaa perinnettä.

SLS / Kirsi Elo

* Ihmisoikeusliiton julkaisu ”Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus Suomessa”: Tyttöjen ympärileikkaus –termi kuvastaa toimenpiteen kulttuurista merkitystä paremmin kuin silpominen, joka on terminä vahvasti emotionaalisesti ja poliittisesti latautunut. Ympärileikkaus-termin käyttö antaa usein paremman lähtökohdan perinnettä harjoittavien yhteisöjen parissa tehtävälle aiheen käsittelylle ja ennaltaehkäisevälle työlle.

Lue uutinen Haitallinen perinne ja terveys -seminaarista 22.1.

Lue tyttöjen ympärileikkauksesta Mauritaniassa

Katso video Naisten sukuelinten silpominen - Faraon hovista savimajaan (18 min, ei lapsille)

Vuosituhantisesta perinteestä on vaikea päästä eroon

Thu, 22 Jan 2009 14:34:02 GMT

– Afrikassa on niin paljon potentiaalia, kunhan vain autamme Afrikan naisia ja pidämme heidän asiaansa esillä, sanoi ministeri Elisabeth Rehn avatessaan naisten ympärileikkausta käsittelevää seminaaria Lähetystalossa torstaina 22.1. Haitallinen perinne ja terveys -seminaarin järjestivät yhteistyössä Ihmisoikeusliitto ry, UNIFEM, UNICEF ja Suomen Lähetysseura.

Elisabeth Rehn kertoi yhdessä Liberian nykyisen presidentin, Ellen Johnson-Sirleafin, kanssa tekemästään työstä Afrikan naisten hyväksi. Vuonna 2002 he esittelivät tutkimuksen siitä, miten sodat ja konfliktitilanteet vaikuttavat naisten elämään.

– Silloin opin sen, että naiset – ovatpa he kokeneet millaisia kauheuksia tahansa – haluavat olla mukana oman tulevaisuutensa rakentamisessa ja päätöksenteossa, hän sanoi.

Tuon tutkimustyön jälkeen Afrikan naisten hyväksi on tehty monenlaisia projekteja ja järjestetty monia konferensseja, joissa myös naisten ympärileikkauksesta on keskusteltu. Rehn iloitsi siitä, että asiasta nykyään jo voidaan keskustella, mutta totesi, että konferenssien päätöslauselmissa ja toimenpide-ehdotuksissa kielenkäyttö on kuitenkin vielä varovaista ja ympäripyöreää. On helpompi puhua yleisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta kuin suoraan esimerkiksi naisten ympärileikkauksesta.

Sanoista tekoihin

Afrikassa ja Lähi-idässä on WHO:n tietojen mukaan 100 - 140 miljoonaa 15 – 49-vuotiasta ympärileikattua naista, kertoi Tanja Suvilaakso UNICEFistä. Joka vuosi kolme miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi. Monissa Afrikan maissa ympärileikattujen naisten määrää kuvaavat luvut ovat synkkiä, mutta hän näkee syytä myös optimismiin.

Menneinä vuosina on tehty useita kansainvälisiä ja alueellisia sopimuksia, joissa valtiot sitoutuvat lasten ja naisten ihmisoikeuksien parantamiseen. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa (1990) muun muassa luvataan poistaa lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja, suojella lapsia väkivallalta ja poistaa tyttöjen syrjintä.

– Sopimukset ja lait eivät kuitenkaan merkitse mitään, elleivät ne toteudu käytännössä, Suvilaakso totesi.

Samaa sanoi UNIFEMin puheenjohtaja, professori Helena Ranta, joka totesi, että kaikkien tehtyjen sopimusten jälkeen naisten ympärileikkauskäytännön pitäisi olla jo historiaa. Hän kyseli, mitä tarkoittaa kansainvälisessä Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa oleva sanamuoto, että kaikilla on oikeus ”korkeimpaan saavutettavissa olevaan ruumiin ja mielen terveyteen… käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.” Hän vetosi rikkaiden maiden velvollisuuteen auttaa köyhiä maita.

Helena Ranta ei hyväksynyt ns. medikalisaatio-ajatusta eli sitä, että naisten ympärileikkaus olisi hyväksyttävissä, kunhan toimenpide suoritetaan turvallisissa olosuhteissa, sairaalassa ammattitaitoisen ihmisen asianmukaisilla työvälineillä tekemänä.

– Koko toimenpide itsessään on väärä, ja naisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.

Miten puhua arasta aiheesta?

Käytännön työstä tyttöjen ympärileikkauksen lopettamiseksi kertoi Adanech Onke Etiopian Mekane Yesus –kirkosta.

Mekane Yesus –kirkko on tunnettu laajasta yhteisönkehitystyöstään maaseutukylissä. Osa työtä ovat kylissä järjestetyt työpajat, joissa keskustellaan haitallisista perinteistä. Niitä on monia, mutta haitallisin kaikista on tyttöjen ympärileikkaus – tai naisten sukuelinten silpominen, kuten Adanech Onke haluaa sanoa.

– Äidit haluavat lapselleen parasta. He eivät ajattele niitä seurauksia, joita ympärileikkauksesta on tytölle. Kaikesta seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvistä asioista ei yleensäkään ole soveliasta puhua ja perinteen vastustaminen on hyvin vaikeaa, Adanech Onke kertoi.

– Me kirkossa tätä työtä tekevät haluamme kuitenkin puhua avoimesti ja saada ihmiset tietoisiksi tämän perinteen vahingollisuudesta. Me opetamme, että se on Jumalan luomistyön vastaista. Perhelain uudistuttua vuonna 2004 olemme voineet käyttää myös lakia perusteena.

Nykyisin asiasta puhutaan julkisesti myös lehdissä, radiossa ja televisiossa. Suurin osa väestöstä asuu kuitenkin maaseudulla, eikä heillä ole mahdollisuutta lukea lehtiä, kuunnella radiota tai katsoa televisiota. Kaupungeissa tyttöjen ympärileikkaus onkin jo vähenemässä.

– Toivoa maaseudulle tuo se, että nyt ympärileikkauksesta puhutaan myös kouluissa, Adanech Onke kertoi.

Asenteet ovat muuttumassa

Saido Mohamed on mukana Ihmisoikeusliiton KokoNainen-toiminnassa ja työskentelee Suomessa maahanmuuttajien parissa. Toiminnan päätavoite on ehkäistä tyttöjen ympärileikkauksia sekä edistää jo ympärileikattujen tyttöjen ja naisten hyvinvointia Suomessa.

Hän joutuu työssään miettimään sellaisia kysymyksiä kuten miten kyseenalaistaa vanha perinne kyseenalaistamatta itse henkilöä tai miten käydä toista kunnioittavaa, avointa vuoropuhelua näin arkaluonteisesta aiheesta.

Tyttärelleen ympärileikkausta haluavat vanhemmatkin ajavat lapsen parasta. Muutos tapahtuu, kun he ymmärtävät, että ympärileikkaamatonkin nainen on ”normaali” nainen, että mikään uskonto ei vaadi ympärileikkausta ja että ympärileikkaus on terveysriski. Monet vanhemmat pelkäävät myös, että ympärileikkaamatonta tyttöä syrjitään yhteisössä eikä hän pääse naimisiin.

KokoNainen-toiminnassa saatujen kokemusten mukaan asenteet ympärileikkausta kohtaan ovat muuttuneet. Kun 1990-luvun puolivälissä Suomessa asuvat somaliäidit pitivät tyttäriensä ympärileikkausta itsestäänselvyytenä, nyt ei enää ole niin. Asia saattaa kuitenkin nousta esiin vanhassa kotimaassa vieraillessa ja siksi keskustelua on pidettävä yllä Suomessakin.

SLS 22.1.2009 / Kirsi Elo

Raamattuja eri puolilta maailmaa Helsingin tuomiokirkon kryptassa

Tue, 13 Jan 2009 10:00:00 GMT

Helsingin tuomiokirkon kryptassa avataan 17.1.2009 näyttely ”Kullekin hänen omalla kielellään”, joka liittyy Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlaan . Se esittelee raamattuja ja muuta kristillistä kirjallisuutta eri puolilta maailmaa yli sadan vuoden ajalta.

Raamatun kääntäminen on ollut olennainen osa Lähetysseuran työtä koko sen 150-vuotisen toiminnan ajan. Jo ensimmäisten lähetystyöntekijöiden joukossa lähtenyt Martti Rautanen käänsi Raamattua ndongan kielelle 1800-luvulla Ambomaalla.

Namibian lisäksi Suomen Lähetysseuran työntekijät ovat kääntäneet Raamattua Angolassa, Etiopiassa, Papua-Uudessa-Guineassa, Senegalissa ja Thaimaassa. Raamatunkäännöstyö liittyy kiinteästi julistus- ja seurakuntatyöhön, sillä luterilaisen perinteemme mukaan, jokaisen täytyy saada kuulla Jumalan sana omalla kielellään.

Paikalliset kääntäjät ovat työn selkäranka: he tuntevat oman kielensä ja kulttuurinsa. He tekevät varsinaisen käännöstyön. Useimmiten Lähetysseuran työntekijät toimivat yhdessä paikallisen luterilaisen kirkon kanssa; Papua-Uudessa-Guineassa raamatunkäännöstyö on kansainvälisen Summer Institute of Linguistics -järjestön vastuulla.

Joskus raamatunkääntäjät joutuvat laatimaan kielelle aakkoset ennen kuin pääsevät kääntämään tekstejä. Monissa maissa luku- ja kirjoitustaidon opettaminen kulkee käsi kädessä käännöstyön kanssa.

Raamatunkäännöstyötä esitellään kryptassa työpajoissa ”Aikamme agricolat Senegalissa”. Niissä Vanhaa testamenttia pulaarin kielelle kääntävä Marko Hanslian kertoo, millaista kääntäminen on käytännössä. Ohjelma löytyy Lähetysseuran verkkosivulta

www.mission.fi/juhlavuosi/tapahtumat

Kryptassa kaikuvat kansainväliset virret

Kryptassa kaikuvat myös virret eri puolilta maailmaa. Maanantaina 19. tammikuuta Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon piispa Visanukorn Upama julkistaa ensimmäisen thaimaalaisen virsikirjan. Virsien tekijät Ruth ja Inchai Srisuwan sekä Ranat Aek -yhtye esittävät uuden virsikirjan lauluja.

Muusikko Jaakko Löytty on puolestaan ollut laatimassa Senegalin luterilaisen kirkon ensimmäistä virsikirjaa 1990-luvulla. Laulut kumpuavat ennen kaikkea sereerien rikkaasta musiikkiperinteestä.

Suomalaisiakaan lauluja ja virsiä ei ole unohdettu: Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen, virsitohtori Suvi-Päivi Koski laulattaa yleisöä useampana iltana ja kertoo virsien taustaa.

Näyttely on avoinna 29.1.2009 saakka, ja sinne on vapaa pääsy. Tilaisuuksista löytyy tietoa Lähetysseuran verkkosivuilta osoitteesta www.mission.fi/juhlavuosi/tapahtumat

Näyttelyn järjestäjinä toimivat Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Hymnologian ja liturgiikan seura, Kristillinen kulttuuriliitto ja Suomen Lähetysseura.

13.1.2009

Lue raamatunkääntäjien työstä Senegalissa.

Lue raamatunkääntäjien työstä Thaimaassa.

Lue raamatunkäännöstyöstä Angolassa.

Lue raamatunkäännöstyöstä Etiopiassa.

Kuurojen opetus paranee Etiopiassa

Mon, 12 Jan 2009 07:00:00 GMT

Kuurojen opetus paranee pikkuhiljaa Etiopiassa. Mirja Himanen ja Mekonnen Mulat ovat toimineet usean vuoden ajan kuurojentyössä Mekane Yesus -kirkossa. He antavat kursseja viittomakielessä, mutta myös kuurot itse ovat innostuneet opettamaan.

Edellisessä nimikkokirjeessämme kerroimme neuvotteluista Aleta Wondon kouluviraston edustajien kanssa. He lupasivat avata kuntaansa kolme uutta luokkaa kuuroille ja me puolestamme lupasimme pikakurssittaa opettajat. Lokakuun alussa aloitimme kuukauden mittaisen koulutuksen Aleta Wondon opettajille.

Kutsuimme heidät Hosainan kuurojenkoululle. Aamupäivisin ohjelmassa oli luentoja ja iltapäivällä viittomakielen opiskelua.

Kurssilaisilla oli lisäksi mahdollisuus seurata muutamana päivänä opetusta esikoululuokassa ja ala-asteella. Eräänä päivänä he osallistuivat kuulontutkimuksiin ja näkivät miten kuulokojeeseen tehdään korvakappale.

Käsityöluokassa kurssilaiset saivat käytännön neuvoja kädentaitojen opettamiseen. Yhtenä viikonloppuna teimme paljon opetusmateriaalia ja monenlaisia havaintovälineitä opetukseen. Vierailimme myös Hosainan kaupungissa olevassa kuurojenluokassa. Siellä tilanne on samanlainen, kuin aletawondolaisilla tulee olemaan omissa luokissaan.

Kuun lopussa lähetimme opettajat, jotka olivat saaneet paljon uusia tietoja ja taitoja, takaisin Aleta Wondoon. Muutaman kuukauden päästä menemme katsomaan kuinka opetus on siellä alkanut.

Kuurot opettivat itse seurakuntakurssilla

Sunnuntaina, 16.11. vietettiin kuurojen seurakunnassa ”valmistujaisjuhlia”: 17 nuorta sai todistuksen suorittamastaan viittomakielen peruskurssista.

Kaksi kuuroa seurakuntanuorta oli neljän kuukauden ajan opettanut viittomakieltä kuuleville, tuleville opettajille, jotka opiskelevat tällä hetkellä Addis Abeban opettajakoulutuslaitoksessa.

Kurssilaiset olivat nähneet, miten heidän kuurot opiskelijatoverinsa sinnittelivät koulutuksessa ilman tulkkia. He halusivat auttaa kuuroja luokkatovereitaan ja oppia samalla uuden mielenkiintoisen kielen, viittomakielen.

Jotkut heistä kertoivat kurssin päättäjäisjuhlan esittelykierroksella, että haluavat valmistuttuaan kuurojenopettajiksi.

***

Ote Mirja Himasen ja Mekonnen Mulatin nimikkokirjeestä

Loppiaisen kolehti tavoittavaan evankelioimistyöhön Etiopiaan

Mon, 29 Dec 2008 10:00:00 GMT

Loppiaisena 6. tammikuuta luterilaisissa jumalanpalveluksissa kerätään valtakunnallinen kolehti Etiopian Mekane Yesus –kirkon tavoittavaan evankelioimistyöhön Suomen Lähetysseuran kautta.

Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävä Etiopian evankelinen Mekane Yesus –kirkko on maailman nopeimmin kasvavia kirkkoja ja maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko. Kirkossa on lähes 5 miljoonaa jäsentä ja yli 6000 seurakuntaa. Kirkon kasvu perustuu voimakkaaseen evankelioimistyöhön uusien ihmisryhmien parissa. Suuren osan työstä tekevät vapaaehtoiset maallikot ja evankelistat. Aktiivisia maallikkoja kirkon toiminnassa on mukana 350 000.

Monet Mekane Yesus -kirkon kohtaamat uudet ihmisryhmät ovat sellaisia, joita valtaväestö halveksii ja jotka ovat alistetussa asemassa. Evankelioimis- ja kehitystyön kautta kirkko pyrkii parantamaan heidän ihmisoikeuksiaan ja elinolojaan.

Suomen Lähetysseura on toiminut yhteistyössä Etiopian evankelisen Mekane Yesus –kirkon kanssa vuodesta 1968.

Loppiainen on omistettu lähetystyölle

Loppiaisena muistetaan kolmea idän tietäjää, jotka tähti johdatti Jeesus-lapsen luo. Näin he osoittivat, että joulun sanoma on tarkoitettu kaikille. Tammikuun kuudentena päivänä vietettävä loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä.

Suomen Lähetysseura viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2009. Samalla vuosi on koko kirkon lähetystyön juhlavuosi.

Kolehtiin voi osallistua myös kännykällä

Kolehdin voi maksaa myös kännykällä. Tekstiviestiin kirjoitetaan joko KOLEHTI5 tai KOLEHTI10 (5/10 euroa). Viesti lähetetään numeroon 16160. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Saunalahden, Kolumbuksen, TeliaSoneran, ZeroFortyn ja Tele Finlandin liittymissä.

SLS 29.12.2008