




20.11.2009
|
Narayan Singh Forward Looking -järjestöstä jututtaa sokeita kumminuoria Pokharassa, Nepalissa. Kuva Kirsti Kirjavainen
Vain murto-osa Nepalin vammaisista lapsista pääsee kouluun. Lähetysseuran kummiohjelmaan on tänä vuonna otettu 150 uutta vammaista lasta ja nuorta aiemman sadan lisäksi. Kuva Kirsti Kirjavainen.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Juhlavuosi huipentuu 20. marraskuuta, Lapsen oikeuksien päivänä. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla " ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään" katsomatta. Suomen Lähetysseuran juhlavuonna on 150 vammaista kummilasta ja -nuorta aloittanut koulunkäynnin Nepalissa. Nepalissa on arviolta 192 000 kuuroa ja kuulovammaista sekä 200 000 sokeaa ja näkövammaista. Kehitys- tai liikuntavammaisten lukumäärästä ei ole päteviä tilastoja.Suomen Lähetysseuran yhteistyöjärjestö Forward Looking on nepalilainen vammaisten ja vähäosaisten oikeuksia ajava kansalaisjärjestö. Järjestön koordinaattori Narayan Singh kertoo, kuinka vammaisten piilottelu, suvun häpeä, lapsen kipu, suru ja toivottomuus ovat yhä arkipäivää Nepalissa. Harvat maaseutujen vammaiset ovat päässeet kouluun. Asenteet ja tietous vammaisuudesta, sen ehkäisystä, hoidosta tai kuntoutuksesta ovat heikkoa. Vammaisen paras tuki on toinen vammainen. Kouluttamalla vammaisia saavutamme parhaan tukijärjestelmän ja saamme aktiivisia ihmisiä töihin vammaisjärjestöihin. Vain murto-osa vammaisista pääsee kouluunTarvetta on paljon, uusia anomuksia kummiohjelmaan pääsemiseksi on valtavasti. Sokeiden tilanteesta on tehty myös maanlaajuinen kartoitus haastatteluin. Jokainen haastattelu avaa särkyneitä lapsuudenkokemuksia ja muistamattomuutta, mutta myös iloa vertaistuesta sekä oman perheen ja suvun suuresta rakkaudesta. Opiskelemaan päässeet ovat tyytyväisiä, mutta vain murto-osa pääsee kouluun. Jokainen, joka pääsee, on kuitenkin malli muille, kannustuksena vammaisten vanhemmille ja muille nuorille toivon ja tulevaisuuden ovena. Nepalissa työskentelevä Kirsti Kirjavainen kertoo sokeasta nuoresta, joka ei muistanut mitään lapsuudestaan. Ainoa asia, jonka hän muisti, oli kun hän 8-vuotiaana pääsi sokeitten kouluun. Monet pahoinpitelyt ja välinpitämättömyyden tai valtavan työtaakan muistot purkautuvat keskustellessa. Ammattikoulutus ja valinnanmahdollisuus auttavat tulevaisuudessa nuoria löytämään haluamansa koulutuksen. Tänä päivänä moni kouluttautuu hätätilassa mihin vain, käy turhia lyhytkursseja, opettelee vaikkapa tekemään kynttilöitä tai maalaamaan tauluja, ja kun varat eivät riitä yrityksen aloittamiseen, koulutus jää käyttämättä. Kathmandun laitamilla toimii työpaja, jossa parikymmentä sokeaa tai fyysisesti vammaista nuorta tekee ryhmätyönä tuoleja, pöytiä, harjoja ja koreja. Jokainen ansaitsee kohtalaisen kuukausipalkan. Ryhmän johtajana toimii Prajash, joka menetti toisen kätensä 11-vuotiaana sokeriruokopuristimessa. Hän on aikanaan saanut tukea Lähetysseuralta omiin talousopintoihinsa, nyt hän tukee muita. Uusi ryhmä on aloittamassa toimintaansa. Lue lisää Lasten oikeuksista ja kummityöstä Lue lisää ihmisoikeuksista lähetystyössä |
